Päätin tutustua ompelukoneeni omituisimpaan paininjalkaan. Googlauksen ja arpomisen jälkeen selvisi, että kyseessä on parsimiseen ja tikkaukseen käytettävä paininjalka (darning foot). Ideana on, että tämän paininjalan kanssa itse liikutetaan kangasta sen sijaan, että ompelukone siirtäisi kangasta eteenpäin syöttäjällä. Tällöin voi ommella vapaasti mihin suuntaan tahansa. Periaatteessa yksinkertaista, mutta aloittelijalle jo paininjalan asentaminen ja koneen oikeiden säätöjen löytäminen tuottaa päänvaivaa. Ensimmäiset koetikkaukseni olivat… no… surkeita. Tottumattomalle kankaan liikuttaminen niin, että ompeleesta tulee tasaista ja suunta pysyy aiotussa kuviossa, on haastavaa. Lisäksi yllättävän usein unohdin laskea paininjalan ala-asentoon, kun paininjalka on hämäävästi ala-asennossakin lähes ilmassa. Testitikkaus oli kuitenkin kivaa, ja tähän puuhaan sai hyötykäytettyä kaameimpia jämätilkkuja.
Varsinaisena ompelutyönä tein pussukan
Hipun ohjeella. Oman pussukkani päällyskankaaksi valitsin palan vanhaa takkia, jota koristelin kirpputorilta hankkimallani pitsiliinalla. Vaalean pitsin olin aikaisemmin onnistuneesti värjännyt pesukoneessa. Vuoriin käytin jämäsatiinia ja vanun korvikkeena mainoshupparin fleecekangasta.
Vuorin ompelin vapaasti tikaten kaksipuolisen liimakankaan avulla yhteen. Näin pussukasta tuli varsin paksu, mutta siltikin ompelukoneeni kesti. Jihuu!
