Löysin
Laine-neulelehdestä (issue 4) pusero-ohjeen, jossa tehdään
puolipatentin muunnosta. Patentin jujuna on neuloa lankalenkilliset
patenttisilmukat takakautta kierteelle. Kun tätä neulosta tehdään
paksuilla puikoilla ja kahdella pitsivahvuisella langalla, saadaan
fantastinen pintarakenne. Ensimmäinen ohjeen langoista on
ailahtelevan väristä ja ihanaisen pehmeää madelinetosh Prairieta.
Se on kallista, mutta ihanaa. Joten sitä oli pakko saada. Valitsin
omaan puserooni tummansinisen sävyn nimeltään fog. Toinen ohjeen
langoista on pörröistä Isager Strik Silk Mohairia. Kaupan
rajallisista valikoimasta päädyin mustaan väriin. Se osoittautui
voittoisaksi valinnaksi. Musta syventää kivasti sinisävyistä
kaveriaan. Lisäksi tähän neuleeseen sopii erinomaisesti se, että
langansäikeet erottaa toisistaan.
Puikot: 4,5 mm
resoreihin ja patenttiin 5,0 mm pyöröpuikot
Langat: madelinetosh
Prairie (sävy: fog, lankaa kului lähes kaksi vyyhtiä), Isager
Strik Silk Mohair (musta, lankaa kului vähän vajaa neljä kerää)
Koko: M
Puseroa aloittaessa
arvelutti, jaksanko ikinä viimeistellä sitä. Pusero neulottiin
tasona jokainen kappale erikseen. Tasona neulominen teki neulomisesta
ehdottomasti paljon mukavampaa ja ketterämpää. Silti ensimmäiset
patenttineulekerrokset tuntuivat pitkiltä. Jokaiseen
patenttisilmukkaan piti saada poimittua neljä lankalenkkiä, ja
tarkistin aluksi jokaisen patenttisilmukan jälkeen lankalenkkien
määrää. Useampaan lankaan tottui pikku hiljaa, ja neulominen
muuttui jouhevammaksi. Yksi vaikeampi asia työssä olivat
kavennukset ja levennykset. Ne oli selitetty ohjeessa huonosti.
Lopulta yrityksen ja erehdyksen kautta keksin sekä kavennuksiin että
levennyksiin oman tapani tehdä ne. Vaikeaa kaventamisessa oli
lähinnä se, että jokaisessa kavennuksessa piti kaventaa kaksi
silmukkaa kerralla. Levennyksissä vastaavasti piti leventää ensin
kaksi silmukkaa, jotta pääsi neulomaan patenttineulosta.
Kun puseron etu-,
taka- ja hihakappaleet oli neulottu kaulukseen asti, kappaleiden
silmukat poimittiin samalle pyöröpuikolle ja kaulus neulottiin
pyörönä. Viimeistään tässä vaiheessa olin kiitollinen, että
työ tehtiin osissa. Koko työn pyörittäminen neuloessa oli ikävää.
Saumat ommeltiin
viimeiseksi. Podin ramppikuumetta saumojen ompelusta. Niinpä ostin
ja katselin craftsysta Chris Bylsmanin verkkokurssin aiheesta Seaming
Handknits. Suurin valaistumisen aiheeni verkkokurssista oli, että
neuleen saumat ommellaan oikeaoppisesti neuleen oikealta puolelta.
Tähän mennessä olen ommellut nurjalta. Ja käännellyt välillä
työtä oikein päin tarkistaakseni, näyttääkö sauma oikealta
puolelta hyvältä. Nyt taas oikeaoppisesti ommellen saumojen
viimeistely oli vähemmän työlästä.
Kun lopulta pääsin
sovittamaan puseroani, jouduin kauhukseni toteamaan että puseroni
tippuu päältä. Kaulus venyi hartioiden leveydelle. Jouduin
purkamaan kaulusta. Se oli työlästä. Pörröinen mohairlanka
takertui lähes jokaisen silmukan kohdalla kiinni. Neuloin kauluksen
uudestaan, mutta kavensin astetta pienempään kokoon. Lisäksi tein
kauluksesta pidemmän kuin ohjeessa. Kavennettu pääntie tuntui
turhan venyvältä, joten pujottelin pääntien nurjalle puolelle
vielä viisi kierrosta mustaa rypytysnauhaa. Nurjalle piilotettu
kuminauha auttaa siihen, ettei kaulus lähde venymään liikaa.
Yhteenvetona työstä
voisin sanoa, että tämän puseron tekeminen oli opettavaista ja
jännittävää. Vaikeista kohdista huolimatta neulominen oli
enimmäkseen mukavaa. Pörröisten mohairlankojen ystävää minusta
ei tämän työn myötä tullut. Mohairlangasta irtoaa paljon karvaa.
Niillä on mystinen taipumus päätyä suuhun.
