Oksa-rannettimet

Päätin soveltaa aran-vahvuiselle merinolangalle suunniteltua rannettimien ohjetta ohuemmalle kainuunharmaslangalle. Sitä jäi villapaitaprojektista runsaasti jäljelle. Katsoin vain optimistisesti langantiheyttä, joka oli molemmille langoille suunnilleen sama. Langanvalintani kostautui. Ensiksi huomasin, että langanloppukeristä tekemääni työhön tuli selkeä väriero. Värjäämättömässä luomulangassa väri hiukan vaihtelee riippuen siitä, minkä väristä villaa lankaan on kehrätty. Joten jouduin purkamaan ensimmäisen työni. Toisen rannettimen tein ohjeen mukaan, mutta jouduin toteamaan lopputuloksesta että peukalokiila oli häiritsevän löysä. Tajusin, että kainuunharmaslangasta puuttuu merinon joustavuus. Siksi peukalokiila ei onnistunut. Päädyin taas purkamaan, ja tekemään ranteenlämmittimet ilman peukalokiilaa.

Ohje: Piia Pekkasen suunnittelemat Oksa-rannettimet Talvineuleita-kirjasta

Puikot: 4 mm sukkapuikot + yksi apupuikko palmikoihin

Lanka: Rintalan tilan Iivari (vähän päälle 100 grammaa)

Rento

Sain yli vuosi sitten nerokkaan idean. Päätin tehdä väljän ja ison villatakin reilunkokoisista tilkuista. Ideana projektissani oli, että korjaisin asennevammaani mallitilkkuja kohtaan. Olen laiska neulomaan niitä. Rupesin neulomaan projektia, jonka nimesin mallitilkkuneuleekseni. Tilkkuja oli kiva neuloa. Kokeilin erilaisia pintaneuleita. Käytin jämälankoja. Mahtavaa. Projektini oli täydellinen, kunnes rupesin pohtimaan tilkkujen ompelemista yhteen. Sain siitä vain päänsärkyä. Vauhdikkaasti edennyt projektini hyytyi kuin seinään. Se päätyi keskeneräisten töiden pinoon. Kävin jossain tomeruuden puuskassani päättelemässä tilkuistani langanpäät. Työnsin projektini takaisin kaappiin. Ja sinne se unohtui.

Olen viime aikoina organisoinut lankavarastoani. Siihen kuului se, että purin osan toivottomista töistäni. Törmäsin mallitilkkuprojektiini. Olisin purkanut senkin, jos en olisi päätellyt tilkuistani langanpäitä. Pyöriteltyäni niitä taas syyllisyyttä tuntien käsissäni päätin kokeilla helpompaa ratkaisua. Aloitin väljän neulepaidan ylhäältä alaspäin. Paidan rakenteeseen otin mallia Tuija Sulisalon Rento-paitaohjeesta. Neuletiheyteni ja käyttämäni langat olivat eri kuin ohjeessa, joten päädyin soveltamaan. Vaihdoin paidan ainaoikein-osiot pintaneuleeseen. Hihoista tein leveämmät ja pidemmät kuin ohjeessa. Resorit voi taittaa monin kerroin. Paidan helman jätin lyhyemmäksi. Ompelin osan mallitilkkuneuleen tilkuistani sen reunaan. Tilkkujen ompeleminen oli työn hitain ja raskain osuus. Olisi ollut paljon nopeampaa neuloa uusi resori työn laitaan kuin sovitella eri neuletiheyksiä ommellen toisiinsa. Mutta onneksi jaksoin ommella, sillä oli ihanaa saada hyötykäyttöön osa kaapissani pyörineistä tilkuista.

Ohje: Sovellettu versio Tuija Sulisalon suunnittelemasta Rento-paidasta

Puikot: 3,5 mm tilkkuihin ja hihansuihin, 4,0 mm pyöröpuikot muuhun työhön

Langat:

Lamana Como Tweed (harmaa, noin kuusi kerää eli reilu 140 grammaa)

Hjertegarn Picchu (vaaleansininen, reilu 200 grammaa)

The Uncommon Thread Everyday Sport (harmahtava turbillion)

Tukuwoolin sukkalankaa (tummansininen tyyni ja vaaleanruskea ruura)

Utuna Untu (vaaleanpunainen harmaaloitsu)

Lang Yarns Donegal (tummanharmaa)

p.s. Olen edelleen paatunut laiskuri mallitilkkujen suhteen. Jos jaksan neuloa sellaisen, teen liian pienen, ja unohdan kastella ja pingottaa tilkun. Sitten ihmettelen, miksi tilkun perusteella tehdyt laskutoimitukset neuletiheydestä eivät täsmää itse neuletyössä.

p.p.s. Aloitin jo uuden neuletilkkuprojektin. Siitä on tarkoitus tulla viltti. En tiedä, jaksanko ikinä ommella tilkkuja yhteen. Inhoan saumojen ompelua.