Danzig

Syksyllä hulluttelin, ja tilasin Titityystä ensimmäisen Feel It! -lankaklubipaketin. Ideana klubissa oli, että etukäteen näki vain tunnelmakuvia, joiden perusteella kaksi eri värjäriä värjäsi lankoja. Kun paketti syyskuussa tuli perille, tiesin saaneeni rahoilleni vastinetta. Sain kaksi vyyhtiä lankaa, jotka olisin normaalisti jättänyt kauppaan. Paketista paljastui kirjavia ja omasta mielestäni levottomia ja hankalia värejä.

Joulukuun alussa otin ensimmäisen klubilangan käyttöön. Yhdistin sen tummansinisen langan kanssa Danzig-huiviin. Siinä neulotaan ainaoikeinneulosta, ja raitoihin tehdään levennyskohtia lyhennetyin kierroksin. Ensimmäisten raitojen jälkeen projekti paljastui erehdykseksi. Se oli puuduttavaa ja tylsää neulottavaa. Koska huivista oli tarkoitus tulla joululahja, päätin jatkaa sitä ikään kuin joulukalenterineuleena. Siinä oli sopivasti kaksikymmentäneljä raitaa. Projektin edetessä hylkäsin ajatuksen, että antaisin huivin lahjaksi. Klubilangasta karkasi jo neulottaessa langansäikeitä karkuteille. Tulin siihen tulokseen, että huivi tarvitsee ajoittaista huoltoa herkän lankansa takia.

Projektin puolivälissä, kohdassa jossa kokoajan levenevää huivia aloitettiin kaventaa, ensimmäinen vyyhti tummansinistä pohjalankaa loppui. Kauhukseni sain näkyvän värieron langanvaihtumiskohtaan. Kiusaus oli suuri purkaa koko työ tässä vaiheessa. Olin päätellyt raitojen kohdalla langanpäät projektin edetessä. Purkaminen olisi ollut työlästä, ja sitten minulla olisi ollut kiusana läjä pätkittyä, kiharasta ja turhauttavaa lankaa. Päätin, ettei väriero käytössä häiritse. Huivia pidetään kaulalla varsin monella mutkalla. Lisäksi tässä huivissa päähuomio on värikkäässä langassa. Ei tummansinisessä pohjalangassa. Joten neuloin huivin loppuun värierosta huolimatta. Neulomisen sain valmiiksi sopivasti ennen joulua. Mutta olin tympääntynyt projektiin siinä määrin, että sen viimeistelyyn sain kerätä puhtia yli kuukauden. 

Lopputulokseksi sain ison, keveän ja pehmeän huivin. Huivin sivureunat kiristävät. Huivin kastelu ei parantanut tilannetta, sillä koko huivi venähti kastelussa kummallisen muotoiseksi. Luulen, että käytän huivia lähinnä sisällä. Se ei mahdu takin alle, ja takin päällä se on epäkäytännöllinen.

Ohje: Justyna Lorkowska suunnittelema Danzig-huivi

Puikot: 3,75 mm pyöröpuikot

Langat: Hedgehog Fibres Sock (Feel it -lankaklubiväri, noin 50 grammaa)

The Uncommon Thread Twist Sock (tummansininen stonewashed, noin 200 grammaa)

Cordova

Aloitin marraskuun puolivälissä palmikkopaidan. Kokeilin aluksi Sode-villatakkia Laine 6 -lehdestä. Siinä palmikkotakki aloitetaan niskasta ja neulotaan yhtenä kappaleena helmaan asti. Jaksoin seurata mallin kaavioita yhden päivän. Sitten iski epäilys työtä kohtaan. Mallia tehdäkseen piti kokoajan seurata kaavioita. Se kävi raskaaksi. Lisäksi se, että työ tehtiin yhtenä kappaleena, epäilytti kun en ollut varma omasta neuletiheydestä ohjeesta poikkeavalla langalla. Purin työn, ja vaihdoin mallia. Se kannatti. Neulominen muuttui rennommaksi.

Cordova-villapaidan kuviot oppi heti ulkoa. Ohjeen vilkuilemisen sijasta sain nauttia neulomisesta. Lisäksi koska työ tehtiin paloissa, olin varmempi työn onnistumisesta. Paloina neulomisen etuna on, että kokoa voi kesken työn helpommin muuttaa. Neuloin ensin takakappaleen, ja kastelin ja pingotin työn tarkastaakseni pitääkö työn kokoa säätää. Yllätyin positiivisesti. Sain jatkaa aloittamassani koossa. Kastelussa sekä etu- ja takakappale venähtivät haluamallani tavalla. Sen sijaan hihoissa pituussuuntainen venyminen yllätti. Hihoista tuli kymmenen senttiä liian pitkät. Nähtäväksi jää, joudunko käyttämään hihoja jatkuvasti käännettynä, vai rullautuvatko hihat käytössä sopivalle korkeudelle.

Pidän työn lopputuloksesta hihojen pituudesta huolimatta. Tämän paidan tekemisessä palmikot olivat helppo osuus. Sen sijaan sivuilla oleva reikäinen ja nyppymäinen pintaneule oli työläs. Siinä neulottiin nurjalla jatkuvasti kolmea silmukkaa yhteen ja kolmea silmukkaa samaan silmukkaan. Harkitsin työtä aloittaessani, että olisin vaihtanut sivuilla olevan pintaneuleen johonkin mukavampaan neulokseen. Osa tätä mallia toteuttaneista oli tehnyt niin. Päätin kuitenkin mennä ohjeen mukaan, ja antaa pintaneuleelle mahdollisuuden hurmata itseni. Fiilikseni pintaneuleesta on työn jälkeen kaksijakoinen. Olen tyytyväinen neulokseen suurimmaksi osaksi, mutta kainaloissa ja kavennusten reunassa osa pintaneuleen rei’istä korostuu ikävästi.

Tässä projektissa opin, miten tasona neulottaviin kappaleisiin tehdään siistit kaarevat reunat pykäläisten päättelyreunojen sijaan. Hakutermillä sloped bind off löytää hyviä ohjeita aiheesta. Kaarevien päättelyreunojen tekeminen auttoi kovasti työn viimeistelyssä. Työn olkasaumojen ompelu hihakappaleisiin oli yllättävän vaivatonta.

Ohje: Michele Wangin suunnittelema Cordova-villapaita

Lanka: Pirtin kehräämön karstalanka 140 tex * 3 (värjäämätön vaaleanharmaa)

Menekki: noin 540 grammaa

Puikot: 3,5 mm 80 cm pyöröpuikot, ja 3,0 mm 80 cm pyöröpuikot pääntienresoriin

Koko: Käytin ohjeen 37 tuuman kokoa. Työstä tuli ainakin kokoa isompi.