Halusin kokeilla, olisiko verkkokurssin avulla kiva neuloa jokin isompi neuletyö. Craftsyn verkkokursseista (jotka ovat nykyisin siirtyneet bluprint-sivuston alle) ainoa järkevä vaihtoehto oli Bristol Ivyn suunnittelema yhteisneulonta Tealeaf-neuletakille. Päätin kokeilla sitä. Tilasin sitä varten kuusi vyyhtiä cumbria-lankaa. Langan tiesin turvalliseksi vaihtoehdoksi, sillä olen käyttänyt kyseistä lankaa pipossa, johon olen ollut kaikin puolin tyytyväinen. Lanka on kutittamatonta ja se on miellyttävää neulottavaa. Ainoastaan langanväriä jouduin jännittämään. En jaksanut mennä lankakauppaan asti, vaan päätin värisävyn riskillä verkkokaupan ja ravelryn kuvien perusteella. Laiskuus tällä kertaa kannatti. Sain täydellistä viininpunaista, jonka sävyistä vaatekappaletta minulla ei vielä entuudestaan ole. Kevään hyvissä valaistusolosuhteissa tumma väri ei ollut ongelma. Syksyllä neuloessa olisin todennäköisesti ollut toista mieltä.
Projektia varten piti neuloa kaksi mallitilkkua neuletiheyden tarkistamiseksi. Ja minä jopa jaksoin neuloa ne. Sileän osuuden mallitilkun sai hyödynnettyä taskuun, kun neuletiheys vastasi ohjeen neuletiheyttä. Vain pitsiosuuden mallitilkku oli ”ylimääräistä” neulottavaa, mutta sen tekeminen kannatti. Tein mallitilkun pitsissä alkuun virheitä, mutta en enää itse työssä. Olin jo harjoitellut pitsikaaviota mallitilkussa. Voitto!
Itse työ oli suoraviivaista neulottavaa varsinkin sen jälkeen kun olin katsonut ohjeeseen liittyvät kurssivideot ja lueskellut hyvin laadittua ja testattua ohjetta. Tein projektin täsmälleen ohjeen mukaan. Yllätyksekseni nautin eniten tylsimmästä osuudesta eli sileän osuuden neulomisesta helman ja kainaloiden välissä. Sen neulominen on rentouttavaa, eikä tarvinnut ajatella mitään. Vasta viimeisillä kierroksilla ennen kainaloa jouduin laskemaan kierroksia, sillä en uskaltanut neuloa villatakista yhtään ohjeen ilmoittamia mittoja pitemmäksi. Minulla oli vain 50 grammaa ylimääräistä lankaa, ja pelkäsin että lanka loppuu kesken. Luotin pituuden arvioimisessa enemmän kerrosten laskemiseen kuin keskeneräisen neuleen mittaamiseen. Puikoilla työn todellista venyvyyttä oli vaikea arvioida.
Langan riittävyyttä jouduin jännittämään lähes koko työn. Varsinkin olkapääosuuden jälkeen näytti pahasti siltä, että lanka ei välttämättä riitä. Neuloin kaulus- ja sivureunaosuuden varmuuden vuoksi ennen hihoja. Minulla oli varasuunnitelmana tehdä hihoihin värikkäitä raitoja, jos lanka loppuu kesken. Lopulta työ vaati täsmälleen ohjeen ilmoittaman määrän lankaa. Pitkien kierrosten jälkeen normaalia lyhyemmät ja varsin tiukat hihat kuluttivat lankaa olemattoman vähän.
Koko projektin ikävin osuus oli taskujen ompelu. Siihen meinasi mennä hermot. Niiden ompeluun tarvittiin useampi yritys, purkamista ja kerrosten laskemista. Lopulta päädyin siihen lopputulokseen, että taskut saa siisteimmin paikoilleen kun ompelee alareunan ensimmäisenä. Sivureunoissa joutui kahta eri neuletiheyttä sovittelemaan keskenään, joten kerrosten määrät eivät täsmänneet. Puh! Taskujen ompelu oli kamalaa. Ja samalla piti kokoajan tarkistella, etteivät ompeleiden pistot näy ikävästi etuosan pitsissä. Hermoja raastavan ompelun jälkeen nautin siitä, että pääsin päättelemään työstä langanpäitä. Se oli mukavaa.
Suurin hyöty
verkkokurssista oli se, että tuli kokeiltua ohjetta johon muutoin en
olisi todennäköisesti koskenut. Alkuun vierastin reikäistä
pitsiä, pohdin taskujen järkevyyttä ja neulemallin suurta
väljyyttä. Nyt valmiina tykkään kokonaisuudesta. Tätä rentoa
neuletta voi käyttää lämpötilan puolesta sekä kesällä että
talvella.
Puikot:
4,5 mm pyöröpuikot
sileään osuuteen
3,75 mm pyöropuikot
resoriin
3,5 mm pyöröpuikot
pitsiin + kaksi sukkapuikkoa olkapään pitsiosuuteen
Lanka: the fibre co.
cumbria (sävy: viininpunainen appleby castle, menekki: 550 grammaa)
Koko: 2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti