Helsinkiä pakoon

 

Neuloin heinäkuussa Helsinkiä pakoon -villasukat täsmälleen ohjetta noudattaen. Näitä sukkia oli muistaakseni mukava tehdä. Ja lopputulos on mitä mainioin. Jostain syystä lankojen päättely tuntui ylitsepääsemättömältä, ja nämä sukat ovat lojuneet keskeneräisten töiden pinossa monta kuukautta.

Ohje: Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa -kirjan malli Helsinkiä pakoon

Puikot: 2,5 mm kirjoneuleeseen ja 2,0 mm muuhun työhön

Langat:

Ruskanlehden fingering-vahvuista sukkalankaa (kinuski, 61 grammaa)

Kässäkerho Pom Pom BFL-sukkalankaa (tummansininen, 6 grammaa)

WalkCollection tough sock (vaaleanvihreä, 5 grammaa)

Dominoviltti

 

Neuloin dominovilttini 41 silmukan ruuduista. Yhteensä ruutuja tuli 120 kappaletta. Ja lankaa kului vähän reilu kilo. Käytin 4,5 mm puikkoja, pyrin erilaisia villalankoja yhdistellen suunnilleen worsted-vahvuuteen. Kokoa viltille kertyi noin 120 cm kertaa 145 cm.

Huomasin projektin aikana olevani aloittelija. Olin tehnyt vilttiä jo hyvän matkaa, kun tajusin että poimin silmukat ruutuihin yhden silmukan verran vinoon. Ruutujen pystylinja ei pysynyt suorassa vaan aaltoili. Siirsin silmukoiden poimimisen aloituskohtaa, ja pystylinja muuttui sen myötä suoremmaksi. Purkamaan en ruvennut.

Jämälankatyönä tämä oli heikko esitys. Ensinnäkin ostin sen varjolla lähes yhtä paljon lankaa kuin työhön kului. Toisekseen minulle jäi paljon pieniä jämälankakeriä, kun en halunnut ylimääräistä työtä lankojen päättelyyn. Varmistin keittiövaa’alla punniten, että langat riittävät aina yhteen ruutuun. Ja kolmanneksi mietin tätä neuloessa jatkuvasti sitä, että värien sommittelun ja kokonaisuuden hallinnan kannalta olisi parempi neuloa viltti paloissa. Lisäksi viimeisiä ruutuja neuloessa vilttiä oli hankala käsitellä. No, toisaalta säästyin tässä työssä ompelutyön tuskalta.

Hunajaraidat

 

Aloitin vuoteni neulomalla perussukat itselleni paksusta langasta. Innoitusta hain Pirjo Iivosen Jämälankasukat-kirjan Huvikumpu-mallista. Vaihdoin raidoituksen mieleisekseni, ja jätin nilkkaosan nostetut silmukat tekemättä. Näissä sukissa tein ensimmäistä kertaa kantalapun niin, että vahvistetun kantalapun reunaan tulee muutaman silmukan ainaoikein-osio. Tykkään. Tämä tekee kantalapun reunasilmukoista siistit. Ne jäävät helposti löysiksi.

Toinen asia, minkä näissä sukissa opin, liittyi raidoittamiseen. En ole aikaisemmin ymmärtänyt sitä juttua, jossa kehotetaan häivyttämään kierrostenvaihtumiskohta nostamalla raidan ensimmäinen silmukka neulomatta raidan toisella kierroksella. Aikaisemmin ihmettelin, että täten kierrostenvaihtumiskohdasta tulee reikäinen. Minulta oli jäänyt tajuamatta se, että langanvaihdon yhteydessä nostettu silmukka neulotaan kahteen kertaan. Siis raita neulotaan loppuun siten, että kierroksen ensimmäinen silmukka neulotaan myös, ja silmukka palautetaan puikolle. Silloin palautettu silmukka neulotaan seuraavalla värillä heti uudestaan. Näin kierroksen ensimmäinen silmukka tulee neulottua yhtä monta kertaa kuin muut silmukat. Häivyttäminen myös toimii. Sain kierrostenvaihtumiskohdan lähes katoamaan. Jess!

Ohje: soveltaen Pirjo Iivosen suunnittelemat Huvikumpu-sukat

Puikot: 3 mm pyöröt

Langat:

Novita 7-veljestä (tummanharmaa)

Ruskanlehden fingering-vahvuista villasukkalankaa kaksinkerroin (värit hunaja ja jalokiven värinen)

Menekki: yhteensä noin 120 grammaa

Koko: 38 (paksun sukkalangan silmukkamäärillä)

Viime vuonna hulluttelin kokoamalla sukkalaatikkoa. Sain sukkalaatikkooni valmiiksi yhteensä yhdeksän paria sukkia. Ne muuttuivat joululahjoiksi. Tämän vuoden neulehullutteluni on osallistuminen neulebingoiluun Maikin kontti nimisen videopodcastin innoittamana. Tein omasta bingoruudukostani haastavan. Tavoitteenani on ottaa rennosti, ja nauraa itselleni vuoden kuluttua. Mitä kaikkea kuvittelin saavani vuoden aikana tehtyä neuleajan ollessa kortilla. Voi olla, etten saa yhtään bingoa.