Stone-sukat

Elokuussa halusin kokeilla Laineen sukkakirjasta Stone-sukkia. Tästä mallista tekee kiehtovan sen, että siinä tehdään pintakuviota nostetuilla silmukoilla. Kuvio muodostuu nostettujen silmukoiden langanjuoksuista, joita kuljetetaan työn oikealla puolella. Neuloessa työ oli kurttuinen. Pintakuvio veti neulosta kasaan. Ohje neuvoi tekemään sukkiin ristiinvahvennetun kantalapun. Kokeilin sitä, mutta puolessa välissä kantalappua luovutin. Kantalapusta oli tulossa toispuoleinen. En ollut osannut säätää langankireyttä kunnolla. Purin ja vaihdoin tavalliseen vahvistettuun kantalappuun. Sen hallitsen paremmin. Kantapään jälkeen neulominen muuttui ärsyttäväksi, koska jalkapohjassa sileä neule käyttäytyi eri tavoin kuin jalkapöydän pintaneule. Pohja oli välillä paljon pidempi kuin päällispuoli.

Stone-sukat asettuivat muotoonsa vasta kastelun ja pingotuksen jälkeen. Sukista tuli istuvat, mutta näissä on sama ongelma kuin kirjoneulesukissa. Vaikka langanjuoksut ovat oikealla kireydellä, varsi kiristää puettaessa. Suurin vika näissä sukissa on kuitenkin se, etten uskalla käyttää näitä. Neuloin sukat Filcolana Arwetta -langasta. Se nuhjaantuu jo ensimmäisellä käyttökerralla, ja tehdasmaisen tasavärisenä lankana kaikki epätasaisuudet näkyvät neuloksessa armotta. Ainakin alkuun nämä päätyvät vain seinäkoristeeksi. Ostin sitä varten toiset succaplokkerit: yhdet seinälle ja toiset käyttöön.

Malli: Tatiana Kulikovan suunnittelemat Stone-sukat
Puikot: 2,5 mm pyöröpuikot

Lanka: Filcolana Arwetta

Jatkossa aion käyttää arwetta-lankoja yhdistellen niitä muiden lankojen kanssa. Ostin sitä varten lisää lankaa.

Riverbed-sukat

Ostin Jalovillan Oinas -sukkalankaa Aattoaamun-sukkia varten. Ohje niihin löytyy Taidon ensimmäisestä joululehdestä (2019). Koska olen yrittänyt neuloa epäonnisesti kyseisiä sukkia aikaisemmin, tein pari muutosta. Neuloin kärjen sileänä, ja vähensin ohjeen silmukkamäärää. Kun olin neulonut ensimmäistä sukkaa yli kantapään, tajusin että pieleen menee. Olin vähentänyt pintaneuleen vieressä olevaa nurjien osuutta, ja pintaneule ei päässyt oikeuksiinsa. Päädyin purkamaan. Kiukutti niin, että päätin jättää Aattoaamun-sukat tälläkin kertaa neulomatta.

Sen sijaan neuloin Oinas -sukkalangasta Riverbed-sukat. Malli löytyy Laineen sukkakirjasta. Riverbed-mallissa neulotaan hurjasti nurjaa. Päätin vähentää nurjien silmukoiden määrää. Ohjeesta poiketen neuloin varren takaosan joustimena, ja sileää neuloin sukan pohjassa ja kärjessä. Kun sain sukat valmiiksi, tajusin toteuttaneeni työn vaikeasti. Mallin pintaneule toimii myös nurjalla puolella. Sukat olisi voinut toteuttaa neulomalla nurjilla osuuksilla sileää, ja käyttää valmiita sukkia nurin päin.

Koska lankaa oli varattu polvimittaisiin sukkiin, Riverbed-sukista jäi paljon lankaa jäljelle. Suunnittelen käyttäväni sitä tämän vuoden Taidon joululehdestä löytyviin Yhdessä-lapasiin. Kuva mallista on lehden kannessa. Jospa ne onnistuisivat ensiyrittämällä.

 

Virva-kämmekkäät

Heinäkuussa neuloin Virva-kämmekkäitä. Näitä tehdessä kaipasin ohjeeseen kaaviota pelkän tekstin lisäksi. En jaksanut seurata tekstimuotoista ohjetta, joten katselin Ravelrystä muiden valmistuneiden töiden kuvista, miten pintaneule etenee. Siksi minulle pääsi syntymään virhe. Neuloin epähuomiossa pintaneuleen palmikonkääntöjen jälkeen ainaoikeaa ohjeen joustimen sijaan.

Malli: Fiona Alicen suunnittelemat Virva-kämmekkäät

Puikot: 2,5 mm sukkapuikot

Lanka: Aara – Tunto (väri: kiulukka, menekki: 40 grammaa) 

Aamukahvilla

Tein kaksi aamukahvilla-patalappua Jaana Vehkasalon Patalappuja a’la carte-kirjasta. Ohjeesta poiketen käytin patalappujen pohjaruudukot pesukoneessa huopumassa. Lisäksi vaihdoin patalappujen nirkkoreunan kiinteisiin silmukoihin. Ruudukkojen virkkaaminen oli helppoa, mutta timanttipistokirjonta oli tuskaista. Ensimmäisessä patalapussa ruudukot eivät tahtoneet pysyä kohdillaan. Ja toisessa patalapussa ruudukon reiät olivat huopuneet osittain umpeen. 

 

Lumikello-sukat

 

Lumikello-sukat ovat olleet toteutuslistallani vuodesta 2018, jolloin ohje niihin julkaistiin. Nyt syyskuussa kaipasin helppoa neulottavaa, joten päädyin luomaan silmukat lumikello-sukkiin. Neuloin täsmälleen ohjeen mukaan lankalaatua ja puikkokokoa myöten. Ensimmäisen sukan kohdalla meinasi tympiä tämän mallin nurjien silmukoiden määrä. Toisen sukan kohdalla nurjien silmukoiden osuus ei enää häirinnyt, kun ensimmäisestä sukasta pystyi stemppaamaan itseään. Neulominen oli kivaa. Tämä oli kokonaisuudessaan rento projekti, koska en soveltanut mitään.

Lankojen yhdistelyä

 

Elokuussa Fruity Knitting -kanava julkaisi jakson Marled Knitting (jakso 106). Sen innoittamana päätin kokeilla lankojen yhdistelyä. Päädyin neulomaan paksuja (worsted-vahvuisia) perussukkia raidoilla. Yhdistin punaisen ja sellaisen kirjavanoranssin langan. Ja neuloin sitä yhdistelmää tummanharmaan kanssa. Oli muuten hauska seurata, minkälainen lopputulos kahdesta eri väristä oikein muodostuu. Neuloin muutaman päivän raivolla (liikaa). Sukat valmistuivat viimeistelypinoon, ja sinne ne unohtuivat.

Lokakuun alussa minulle iski sellainen klassinen neulekriisipäivä. Ei ollut mitään neulottavaa. Viimeistelypino oli kasvanut liian suureksi. Purin pari neuletyötä. Järjestelin lankavarastoani. Laskeskelin Ravelryn ja excelin avustuksella, että minulla on yli 11 kiloa lankaa. Olisi tietenkin tehnyt mieli tilata lisää lankaa. Aloittaa kymmenen uutta neuletyötä, mutta… Sen verran tuo keskeneräisten töiden määrä rassaa, että päädyin leikkimään päättelykeijua. Kaivelin kanavaneulan esiin. Aloitin helpoimmasta päästä, ja silloin perussukat nousivat unholasta.