Toisena joululomaprojektina aloitin hallava-neuletakin, johon ohje löytyy taidon joululehdestä 2019. Olin haaveillut tämän neuletakin tekemisestä sen julkaisusta lähtien, mutta en ollut aikaisemmin raaskinut sijoittaa ohjeen suosittelemiin lankoihin. Ne ovat kalliita. Joululoman kunniaksi päätin hemmotella itseäni, ja ostin louhittaren luolan terhenetär -lankaa värissä rusko. Kuvittelin, että täsmälleen ohjetta noudattaen mikään ei voi mennä pieleen ja neulominen on kivaa. Käytännössä neulominen oli stressaavaa, koska molemmat lapsistani kävivät hermoille. Välillä tuntui, etten saanut neuloa yhtään riviä rauhassa. Neljävuotias kiukutteli ja rähisi turhista asioista. Yksivuotias ryhtyi kaikkiin kiellettyihin puuhiin heti, kun yritin keskittyä.
Koska käytin käsinvärjättyä lankaa, työtä piti raidoittaa kahdelta kerältä. Takakappaleen kohdalla otin tietoisen riskin ja neuloin sen yhdeltä kerältä. Molemmissa etukappaleissa otin varman päälle ja raidoitin heti olkapäämuotoilujen jälkeen. Molemmat käyttämäni kerät näyttivät kerällä petollisen samanlaisilta, mutta neuloessa kerien väriero tuli näkyviin. Etukappaleista tuli koko matkan raidalliset, ja taakse muodostui selvä väriero kainaloiden kohdalle. Jatkoin raidoittamista koko helman ja resorin ajan. Jo neuloessa harmittelin taakse syntynyttä värieroa ja yritin lohdutella itseäni sillä että osaan tarvittaessa jälkikäteen korjata asian. Se olisi vaatinut takakappaleen purkamista, uudelleen neulomista kahdelta kerältä ja silmukoimista takaisin helmaan. Kun sain työn hihoja vaille valmiiksi, olin lopullisen kyllästynyt tähän työhön. Sitä oli niin tylsää ja rasittavaa tehdä, etten enää jaksanut säätää värieron kanssa. Sen sijaan neuloin hihat, jotta pääsin eroon tästä projektista.
Hallava-neuletakin neuloin muutoin ohjeen mukaan, mutta helman putkireunuspäättelyssä poikkesin ohjeesta. Ohje käski päätellä helman ja pääntienresorin samaan aikaan, jolloin työssä olisi ollut jäätävä määrä silmukoita yhtä aikaa puikoilla. Päätin säästää hermojani ja tein helman putkireunuspäättelyn ennen pääntienresorin neulomista. Silloin minulle jäi helmasta odottamaan vain kolme putkireunuksen silmukkaa, ja pääntienresorin neulominen oli paljon miellyttävämpää. Ohje oli selkeästi kirjoitettu neulojalle, jolla on kätevä silmukkakaapeli silmukoiden lepuuttamista varten. Minulla ei ollut. Mutta heti tämän työn jälkeen ostin The Knitting Barberin -silmukkakaapelit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti