Lokakuussa olin sitä mieltä, että mallitilkku on ajan- ja materiaalinhaaskausta. Ja aloitin puseron yli kolmella sadalla silmukalla ilman kunnollista mallitilkkua eri lankalaadulla kuin ohjeessa. Sain hupini siitä, etten tiennyt tuleeko puserostani itselleni sopiva vai joudunko soveltamaan projektistani jotain muuta. Vartalon tekemiseen kului noin kuukausi. Sen jälkeen työni vaikutti onnettomalta makkarankuorelta. Puseron palmikot vetivät neulosta kasaan. Vasta kastelun jälkeen vaikutti lupaavalta.
Nautin Woven bands -puseron vartalo-osan jokaisesta silmukasta. Työ eteni hitaasti. Mutta jotenkin tämä projekti sopi täydellisesti mielentilaani. Työn viimeisen palmikkorivikierroksen mokasin. Neuloin sen samoin kuin kaikki muutkin palmikot. Ja vasta sen jälkeen luin ohjeesta, että kyseisellä rivillä jokaisen palmikon kohdalla olisi pitänyt kaventaa silmukoita pois. Tietenkin suututti, kun jouduin purkamaan työlään kierroksen, ja neulomaan sen vielä uudestaan. Toinen yllättävä juttu vartalossa oli se, että pääntie muotoiltiin hihasauman kohdalla. V-kaula-aukon kohdalla sai neuloa kaventamatta. Tämän puseron hihojen neulominen oli mälsää ja ikävää. En vain tykkää neuloa hihoja pyörönä, kun loppuosa työstä roikkuu sylissä häiritsemässä. Lisäksi tässä mallissa hihoihin tehtiin olkapään kohdalla muotoilua lyhennetyin kierroksin. Nämä muotoilukierrokset olivat kaikista ikävämpiä. Yhden kierroksen aikana sai pyöröpuikon kaapelilenkkejä säätää moneen otteeseen.
Puserostani tuli lopulta onnistunut, mutta aavistuksen naftimpi kuin etukäteen ajattelin. Työtä aloittaessani puntaroin kahden koon väliltä, ja valitsin isomman. Se osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. Puseroni aavistuksen kutittaa, joten joudun käyttämään sen alla pitkähihaista aluspaitaa, joten suurempi väljyysvara tulee tarpeeseen.
Ohje: Woven bands -puseron on suunnitellut Claudia Eisenkolb. Ohje löytyy Laine-lehden
numerosta 12.
Koko: 3
Puikot: 3,5 mm
Lanka: De Rerum
Natura Ulysse (340 grammaa, väri: potimarron)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti