Louhos

Ihastuin Piitu Nykoppin Kerroksia-kirjassa olevaan puseromalliin nimeltään Louhos. Mallissa ideana on neuloa ruutukuvioinen pusero hihasta hihaan yhtenä kappaleena varjoneuletekniikalla. Projektia varten piti tilata Pirtin kehräämöltä villasilkkilankaa. Koska Pirtin kehräämön verkkokauppa lisää jokaiseen pakettiin toimitusmaksun, piti lankaa tilata reilusti etteivät postikulut nouse kohtuuttomiksi. Tilasin villasilkkilankojen lisäksi toiset paitalangat ja yksittäisiä keriä ihan vain kokeeksi. Yhteensä 1,7 kg. Tämä ei riittänyt tähän projektiin. Tarvitsin mustan villasilkkilangan kaveriksi merinoa. Loogisesti päättelin, että mustan kanssa sopii harmaa. Tilasin harmaata merinoa kymmenen kerää Snurresta. Yhteensä 250 grammaa. Kun villasilkki ja merino saapuivat, jouduin toteamaan etteivät langat sovi samaan projektiin. Mustaksi kuvittelemani villasilkkilanka osoittautui tummanruskeaksi, jossa on vaaleita silkkihaituvia. Jouduin tilaamaan lisää merinoa. Tällä kertaa ruskeaa. Sitä tilasin Titityyn synttärialennuksista yhteensä 400 grammaa. Ottaen huomioon, että tähän työhön lopulta kului vain 500 grammaa lankaa, lankavarastoni laajeni tämän projektin myötä.

Sain lankaostoksistani hyvän tekosyyn päivittää lankavarastoni tiedot Ravelryyn. Punnitsin jokaisen omistamani lankakerän. Ja tarkistin, että luku täsmää Ravelryn tietojen kanssa. Aika usein totesin, että lankaa oli kadonnut johonkin epämääräiseen tilkkukokeiluun. Mutta nyt tiedän, että Ravelryn lankavarastoni on ajan tasalla. Jess!! Siitä viisastuin, että minulla on lankaa yhteensä vain reilu kuusi kiloa. Tilanne on paljon maltillisempi kuin osasin odottaa. Voin antaa itselleni edelleen luvan ostaa lisää lankaa. Lankojen valinta ja ostaminen on usein neuleprojektissa yksi kivoimmista asioista.

Kun olin saanut langat valittua Louhos-projektiini, jouduin mallitilkun neulomisen jälkeen toteamaan että neuletiheyteni on eri kuin ohjeessa. Tämä johtuu siitä, että merinolankani on ohuempaa kuin ohjeen. Päätin kuitenkin aloittaa väljän puseron ohjeen silmukkamäärällä, ja leventää vain enemmän. Kyseisestä syystä tein hihoista kokopitkät puolipitkien sijaan. Hiha olisi puolipitkänä ollut luultavasti liian kireä.

 

Kainalon kohdalla jouduin aivojumppaamaan. Ohje sanoi ylimalkaisesti, että luo molempiin reunoihin silmukat ja jatka mallineuletta. Päädyin luomaan silmukat väliaikaisella aloituksella. Ajattelin, että en halua saumaa, vaan silmukoin lopuksi reunat yhteen. Pätkä kainaloista kaulukseen oli rasittavaa neulottavaa. Silmukoita oli liikaa puikolla. Minulla oli käytössä 80 cm -pyöröpuikko. Kokeilin myös neuloa kahdella 80 cm -pyöröpuikolla. Se oli vielä rasittavampaa, joten päädyin nopeasti takaisin yhden puikon taktiikkaan.

Kauluksen kohdalla silmukat jaettiin kahteen osaan. Toisen puolen silmukat jäivät lepäämään apulangalle. Ja vain yhtä puolta neulottiin kerrallaan. Vaikka silmukkamäärä oli tässä vaiheessa inhimillinen, oli neulominen edelleen rasittavaa. Se johtui siitä, että työ oli epämääräisen muotoinen. Langat menivät usein solmuun lepäämässä olevan kaitaleen kanssa. Se roikkui ikävästi tiellä. Lisäksi tässä vaiheessa työn neulominen oli puuduttavan tylsää. Mallineuleeseen oli kerennyt mukavasti kyllästyä. Ja työssä neulottiin vain suoraa.

Kauluksen jälkeen työtä jatkettiin yhtenä kappaleena. Levennysten sijaan toisella puolella kavennettiin. Toisen puolen neulominen oli siinä mielessä paljon helpompaa ja rennompaa, kun silmukkamääriä ei tarvinnut enää arpoa. Sain vain neuloa työn toisen puoliskon peilikuvaksi. Neulontaosion jälkeen työn kokoa ja onnistumista sai vielä jännittää. Sovittaessa työ ei näyttänyt puserolta. Apulangalla olevat saumasilmukat käpristivät työn reunat rullalle.

Viimeistelyssä olin erittäin tyytyväinen siihen, että olin päätynyt väliaikaiseen aloitukseen. Työn silmukoitavat saumat olivat lopulta helpompia viimeistellä kuin hihasaumat, jotka jouduin ompelemaan. Kauluksen ja helman viimeistelin ainaoikein-reunuksella. Sen neuloin tasona. Ja lopuksi ompelin kerrostenvaihtokohdan yhteen.

Yksi työn tuskaisemmista vaiheista oli lankojen päättely. Siihen olisin kovasti kaivannut lisää valoa. Työn tummista langoista ei tahtonut erottaa silmukoita. Työn tummia lankoja tuskailin jo neuloessa. Niistä ei erottanut kunnolla oikeaa ja nurjaa toisistaan. Lisäksi varjoneulemallikerrassa kuvio toteutetaan nurjalla. Nurjalla puolella kuviota ei erottanut. Jouduin jatkuvasti laskemaan, jotta mallikerta tuli neulottua oikein. Täytyy myöntää, ettei tämä ollut pimenevään syksyyn kovin viisas projekti.

Työn lopputuloksesta tykkään valtavasti. Villasilkkilanka tekee puserosta ryhdikkään. Merino tuo pehmeyttä ja laskeutuvuutta. Pusero on mukavan väljä ja erittäin lämmin. Tykkään puseron tummista ailahtelevista väreistä. Puseron kaulus toimii suorana sekä kaksinkerroin käännettynä. Kuvien ottamisen jälkeen olen käyttänyt puseroa ahkerasti. Huomasin puseron sivuilla jo ensimmäiset nyppyjen merkit.

Ohje: Piitu Nykoppin suunnittelema Louhos-pusero Kerroksia-kirjasta

Langat:

Pirtin kehräämön villasilkki (luonnonmusta, 300 grammaa)

The Uncommon Thread Everyday Sport (ruskea attic room, 200 grammaa)

Puikko: 3,5 mm pyöröpuikko, väliaikaisessa aloituksessa tarvitsin avuksi virkkuukoukkua

Koko: sovellettu