Viime vuodet olen elänyt mustaa värikautta, jolloin olen hankkinut paljon mustaa lankaa eri laaduissa. Tähän liittyen tilasin parisen vuotta sitten puserollisen mustaa The Fibre companyn Lore-lankaa. Ajatuksena oli tehdä siitä kirjoneulepusero. Kun tilaus tuli kotiin, musta paljastui sävytetyksi. Langassa on mustan lisäksi sinivihreää haituvaa, joka tekee siitä selkeästi kylmän sävyn. Näin ollen langalle ei löytynyt sopivaa kaveria varastostani. Pelkän mustan puseron neulominen ei innostanut, joten hankalaksi osoittautunut lanka jäi odottamaan.
Viime syksynä yritin ryhdistäytyä, ja aloitin Lore-langasta Veera Välimäen Framework-villatakin. Muuten projekti vaikutti kaikin puolin lupaavalta, mutta parin päivän neulomisen jälkeen tajusin, että saan itseni kipeäksi. Sain käteni ja hartiani jumiin, joten päädyin purkamaan koko projektin. Ja lanka jäi edelleen kummittelemaan varastooni.
Tänä keväänä herra Putin on pitänyt huolen siitä, että mielialani on pysynyt synkkänä lisääntyvästä valonmäärästä huolimatta. Tämä on saanut minut vakuuttumaan siitä, että nyt on oikea hetki neuloa mustaa. Tilasin ison määrän mustaa lankaa raidallista Hutton-neuletakkia varten. Kesken sen neulomisen, rupesin epäilemään projektin mielekkyyttä. Kun projekti epäilytti, jätin Hutton-villatakin odottamaan, ja etsiskelin jotain helpompaa projektia.
Palasin pyörittelemään mustaa Lore-lankaa. Päätin neuloa siitä Brandelhow-villapaidan ohjeen mukaan. Motivaationi tähän tuli siitä, että halusin saada lankavarastoani pienemmäksi. Ja aloittamisen jälkeen tämä projekti eteni vauhdilla siitäkin huolimatta, että pidin taukoja. Ja taukojen pitäminen oli tämän projektin vaikein osuus, sillä neuleintoa olisi ollut enemmän kuin kroppa olisi kestänyt. Selkeästi nämä rouheat lankalaadut ovat itselleni ongelmallisia, kun itselläni on taipumusta ylilyönteihin neulomisen määrässä.
Malli: Natasja
Hornbyn suunnittelema Brandelhow-villapaita
Koko: 2
Puikot: 3,5 mm
olkapääpalat ja resorit, muutoin 4,0 mm
Lanka: The Fibre
company Lore (väri: 40 bold, menekki: 430 grammaa)
Poikkeukset
ohjeeseen: Pääntietä varten poimin enemmän silmukoita, ja
kavensin ohjeen silmukkaluvuille pääntien ensimmäisellä
kierroksella. Sain näin poimintareunasta siistimmän. Hihoissa
jouduin kaventamaan tiheämmällä tahdilla, jotta hihan pituudesta
tuli sopivampi. Silti hihoista tuli ylipitkät.
Ennen kastelua pusero näytti lupaavalta, mutta kastelussa pusero venähti ja istuvuus kärsi. Puseron kaulus roikkui suunnilleen olkapäillä, jolloin hartiapalat valuivat liian alas tehden ryhdittömän vaikutelman. Ensimmäisen epäonnistuneen kuvausreissun jälkeen tajusin, että pusero tarvitsee korjausta. Pujottelin kaulukseen pari kierrosta kumilankanauhaa pitämään kaulusta kurissa. Kuminauhan takia kaulus aaltoilee yläreunasta, mutta puseron istuvuus parantui huomattavasti.
Tykkään väljäksi venähtäneestä puserostani. Se on mukava päällä. Ylipitkistä hihoista saa lisää lämpöä herkästi paleleville käsilleni. Uskon, että pusero pääsee yhdeksi vaatekaappini luottoneuleista. Ja olen erittäin tyytyväinen siitä, että sain elämäni ensimmäisen yksivärisen mustan neulepuseron valmiiksi. Tuntuu eräänlaiselta meriitiltä. Ja myönnetään, musta on ajoittain tympeä väri neuloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti