Ympyröistä neliöitä

 

Tätä tilkkutyötä on tehty hartaudella. Ensin siitä piti tulla tyynynpäällinen. Inspiraation sain Suuri Käsityö (7/2012) -lehden tilkkutyynyn kuvasta (s. 63). Välillä suunnitelma muuttui kauppakassiksi, mutta valmis työ päätyikin pöytäliinaksi. Selkeät suunnitelmat, eiks je!

Ympyrät ovat vanhoista farkuista. Ympyröiden leikkeleminen (kun sellaista kätevää ympyräleikkuria en ole sortunut hankkimaan) oli työlästä. Piirsin purkin kantta käyttäen ääriviivat nurjalle. Heiluin saksien kanssa useamman illan. Sain hiertymiä käsiin. Ja sotkin kodin farkkusilppuun. Kun leikkelytuska oli selätetty, iski laiskuus. Jemmailin tilkkuja kaapin perukoilla ikuisuuden, ja aina välillä kävin syyllisyyttä tuntien vilkuilemassa, josko innostus iskisi.

Neliöt ympyröiden sisällä ovat puuvillaa. Ne on leikattu jämätilkuista ja kirpparilta ostetuista kankaista. Neliöt sain pysymään ympyröiden päällä ompelun ajan kaksipuolisen kiinnisilitettävän liimaharson avulla. Pyrin pitämään ompelun mahdollisimman pitkään hallittavana ja mukavana, joten ompelin ympyrät ensin neljän blokkeihin. Neljän blokit ompelin kaitaleiksi, ja kaitaleet lopulta yhteen. Mitä isompia kokonaisuuksia joutui käsittelemään sitä vaikeampi oli saada neliöitä kohdistettua. Onneksi tämä tilkkutekniikka on suhteellisen armollinen. Tein myös yhden isomman virheen ompelussa. Se näkyy selkeästi nurjalla. Oikean puolen levottomaan kokonaisuuteen pienet epätarkkuudet katoavat.

Boneyard

Boneyard-huiviin upotin ohuita jämälankoja. Jouduin jättämään huivin pienemmäksi kuin etukäteen suunnittelin, kun pinkki ja vihreä kerä kutistuivat uhkaavan pieniksi. Silti olen tyytyväinen työhön. Syksyllä on kiva olla jotain lämmintä, mutkatonta ja värikästä.

Malli: Stephen Westin Boneyard-huivi

Langat: Cascade Yarns Heritage (pinkki ja vihreä), Garnstudio Drops Lace (valkea, neulottu kaksinkertaisena)

Puikot: 2 mm pyöröt

Koko: korkeus 45 cm ja leveys 110 cm

Vaikea yhdistelmä

Raitaa vai yksiväristä? Raitoja. Lumoudun siitä, kun värit muuttavat luonnettaan eri yhdistelmillä. Erityisesti ilahdun siitä, kun hailakkana pitämäni väri pääsee oikeuksiinsa sopivassa seurassa. Ikävä väri voi yllättää positiivisesti.

Sileää vai pintarakennetta? Molempia. Tykkään, että neulepinnassa on vaihtelua. Palmikot, reiät tai erilaiset silmukat armollisesti peittävät käsialan epätasaisuutta. Vaihtelevuus neulepinnassa ylläpitää myös neuleintoa.

Miten yhdistetään raitoja ja pintarakennetta? Siinä on vaikea pulma. Epäonnistuin tällä kertaa surkeasti. Kunnianhimoisesti yritin yhdistää patenttineuletta, sileää ja raitoja. Neuloin useamman päivän ennen kuin tunnustin tappioni. Yhdistelmä oli liian levoton. Jatkamisessa ei ollut enää järkeä, kun tajusin että valmiina työ jäisi varmasti käyttämättä. Purin, ja aloitin saman työn sileänä neuleena. Uusi aloitus vaikuttaa lupaavammalta.

Hihitellen

Hyvät yöunet voi loihtia supermukavilla yöpukimilla. Eikö? Neuloin itselleni yövaatteeksi shortsit. Sain samalla hihitellä itsekseni ja ihailla herkullisen epätasaisia värejä. Shortsit istuvat jalkaan takaosan lyhennettyjen kierrosten ansiosta. Yläreunaan pujottelin ohutta kuminauhaa ehkäisemään resorin löystymistä.

Malli: sovellettu, esimerkkiä otettu ohjeesta: Gams, Knitty kevät + kesä 2010

Puikot: 2,5 mm

Lanka: Blend Bamboo, noin kolmisen kerää eli 150 grammaa

Water and stone

Aloitin bambupyöröpuikoilla. Työn kasvaessa niistä katosi luisto. Ja luiston puuttuessa puikkojen kärjet muuttuivat pistäviksi. Tietenkin sain käteni kipeiksi. Jouduin ostoksille. Hankin metalliset Addit. Sain luistoa, keveyttä, tylpemmät kärjet ja joustavan kaapelin. Neulominen oli taas kivaa ja huoletonta.

Tuskastuttavin vaihe työssä oli hihojen paikan arvioiminen. Mallitilkkuun ja ohjeen silmukkamääriin perustuvat laskelmani olivat pielessä. Olin neulonut mallitilkun löysemmällä käsialalla kuin työn, enkä ollut huomioinut palmikoiden aiheuttamaa kutistumaa. Pujottelin hihasilmukat apulangoille liian aikaisin. Sovittamaan päästessäni totesin, ettei työ mahdu päälle. Ja tämän virheen tein kolme tai neljä kertaa. Alituinen purkaminen turhautti. Tuntui, etten edennyt yhtään vaikka silmukkamäärät kasvoivat.

Muutoin työ edistyi tasaisen hitaasti. Työ oli varsin aivotonta neulottavaa. Se söi paljon lankaa. Jouduin kyselemään lisäkeriä. Sain neljä. Ne pelastivat. Lopulta helma jäi vain kuusi senttiä lyhemmäksi kuin ohjeessa. Ohjeesta poiketen tein resorit tunturineuloksena, ja lisäsin hihojen resoreihin ohjeen palmikkoa. Tykkään lopputuloksesta.

P.S. Kesällä fiksumpi neuloisi villatakin osissa tai tekisi muuta kuin villatakkia. 

Malli: Veera Välimäen Water and stone

Puikot: 2,5 mm pyöröt, palmikoiden apuna 2,5 mm sukkapuikko ja hihoissa 2,0 mm pyöröt
Lanka: Schachenmayrin Extra Merino, vähän vajaa 14 kerää eli noin 700 grammaa

Koko: 38

Keskustelu

Langat: Pelasta! Meidät on hylätty! Kuulumme käyttöön, emme kirpputorille. Olemme laadukasta Blend Bamboo -lankaa.

Minä: Kahdeksan hailakan vaaleanpunaista kerää. Mitä minä niillä teen?

Langat: Meidät voi värjätä.

Minä: Hymm. Elintarvikevärejä voisi kokeilla.

Langat: Elintarvikeväri tarttuu eläinkuituihin. Olemme bambua ja puuvillaa. Pesukoneväri tarttuu paremmin.

Minä: Sen jälkeen teissä olisi setvimistä.

Langat: Neulo ensin. Värjää vasta sitten! Tai ompele meille jokaiselle umpinainen pesupussi.

Minä: Yksivärisiä töitä on tylsä tehdä.

Langat: Voit yhdistellä meitä muihin kirkkaampiin väreihin. Vältyt kokonaan värjäykseltä.

Minä: Hymm. Tumma violetti, pinkki tai ruskea sopisi. Harmi, että minulla on puuvillaa enemmän vain valkeana. Siitä tulisi liian hailakka yhdistelmä. Lisäksi minulla on muutenkin liikaa lankaa. Olen oikeastaan lankojen ostolakossa.

Langat: Et ole tosissasi. Meidät voi värjätä monella muullakin tapaa. Oletko kuullut dylonien käsiväreistä? Niiden lisäksi tarvitset vain kraanavettä ja suolaa. Tarvikkeet löydät jokaisesta isosta marketista.

Minä: Totta. Mutta siinä on paljon työtä. Teidät pitää vyyhdittää, värjätä, huuhdella ja kuivattaa. Ja lopuksi vielä keriä takaisin sotkuisilta vyyhdeiltä. Helpommalla pääsen, kun ostan lankani oikean värisinä.

Langat: Se on käsityötä. Ei siis oikeastaan lainkaan työtä.

Minä: Värjäys voi epäonnistua.

Langat: Tiedät vasta kokeilemalla.

Nihkeä nahka

Olen haaveillut nahkapussin tekemisestä pidempään. Lähes vuosi sitten ostin siihen tarkoitukseen kirpputorilta nahkahousut, mutta projekti jäi sillä kertaa siihen. Vasta muutamia päiviä sitten sain itseni housujen kimppuun. Leikkasin saumat ja muut hankalasti hyödynnettävät osat pois. Jäljelle jääneet palat olivat rypyssä. Uhmasin silityskieltoa. Silitin miedolla lämmöllä märän rätin läpi nurjaa puolta. Nahka muuttui nihkeän kosteaksi. Kosteana siitä lähti väriä. Onneksi palat muotoutuivat siinä määrin, että siivutus onnistui. Siivutus sujui näppärästi tilkkutöiden leikkuuvälineillä. Varsinkin pitkä läpinäkyvä viivain oli suuri apu neliskanttisten kappaleiden leikkaamiseen. Nahka kuivui hitaasti. Piti odotella seuraavaan päivään.

Nahan ompelu osoittautui kinkkiseksi. Epätoivoa tuotti se, ettei nihkeä materiaali kulkenut paininjalan alla. Sain rumaa tikkiä. Lueskelin haikeana teflon-, luisto- tai rullapaininjaloista. Vanhaan koneeseen yhteensopivien lisäpaininjalkojen löytäminen osoittautui epätoivoiseksi. Luin myös paininjalkaan liimattavasta teflonteipistä. Kokeilin optimistisesti normaalia teippiä. Se ei auttanut. Jossain vinkattiin silkkipaperin välissä ompelusta. Se toimi, mutta työläännyin silkkipaperin repimiseen. Ompelupisteeni hautautui nöyhtään. Lopulta päädyin ompelemaan nahkaa aluskankaan päälle leivinpaperin avulla. Leivinpaperin sai helpommin revittyä ompeleen alta ilman tarpeetonta silppua. Ylimääräinen kerros vaikeutti kuitenkin näkemistä. 

Kaitaleista kootut nahkakappaleeni käytin Hipun laukkuohjeella tehtyyn pussiin. Alkuun pussista meinasi tulla kiero ja muodoton. Sain huikean parannuksen purkamalla ja kohdistamalla kulmat tarkemmin. Kriittisissä kohdissa pitää olla tarkka.

Metsänpeikon yöpaita

Mitä opin? Silitysrauta jätetään vain vakaalle alustalle. Tönäisin kiikkerää silityslautaa, ja kuumana ollut rauta putosi. Onneksi vain silitysrauta kärsi. Kunniakkaasti palvelleen raudan muoviset kiinnitysosat murtuivat.

Mitä olin tekemässä? Ompelin. Jatkaakseni oli käytävä ostoksilla. Valitsin lähikaupan vakuuttavimman höyryraudan. Siinä on kaksi selkeästi parempaa ominaisuutta kuin hajonneessa. Ensiksi sen vesisäiliöön mahtuu enemmän vettä (neljä desiä). Innokkaana höyryttäjänä vettä kuluu paljon. Toiseksi silitys-ompelu –vuorotteluun on kätevää, että raudassa on automaattinen sammutustila. Voin viettää pidemmän hetken ompelukoneella, ilman että tarvitsee käydä välillä sammuttamassa rautaa. 

Mitä ompelin? Väljää yöpaitaa. Siitä tuli metsänpeikkohenkinen. Pohjakangas on vanhasta harmaasta muodottomasta miesten t-paidasta. Se kävi noin vuosi sitten väripyykissä. Tulos oli ankea armeijanvihreä pienillä sinisillä pilkuilla. Värjäytymätön ompelulanka nousi korostetusti esiin. Kyllästyin katselemaan rumaa paitaa, ja omin sen. Käytännössä leikkasin vanhasta t-paidasta saumat pois, ja ompelin jäljelle jääneet palat takaisin t-paidaksi. 

Lisäsin t-paitaan kierrätetyistä jämätilkuista väriläiskiä. Tikkasin ne kiinni reunoista ja vaihtelevasti keskeltä. Hihan, helman ja kaula-aukon käänteisiin käytin joustavaa overlock-ommelta. Kaula-aukon kanttaus venähti. Osa joustavan kankaan ompelunikseistä on vielä oppimatta. Sentään älysin vaihtaa koneeseen tylppäkärkisemmän trikookankaille tarkoitetun ompelukoneneulan.