perjantai 17. toukokuuta 2013

Metsänpeikon yöpaita


Mitä opin? Silitysrauta jätetään vain vakaalle alustalle. Tönäisin kiikkerää silityslautaa, ja kuumana ollut rauta putosi. Onneksi vain silitysrauta kärsi. Kunniakkaasti palvelleen raudan muoviset kiinnitysosat murtuivat.

Mitä olin tekemässä? Ompelin. Jatkaakseni oli käytävä ostoksilla. Valitsin lähikaupan vakuuttavimman höyryraudan. Siinä on kaksi selkeästi parempaa ominaisuutta kuin hajonneessa. Ensiksi sen vesisäiliöön mahtuu enemmän vettä (neljä desiä). Innokkaana höyryttäjänä vettä kuluu paljon. Toiseksi silitys-ompelu –vuorotteluun on kätevää, että raudassa on automaattinen sammutustila. Voin viettää pidemmän hetken ompelukoneella, ilman että tarvitsee käydä välillä sammuttamassa rautaa. 

Mitä ompelin? Väljää yöpaitaa. Siitä tuli metsänpeikkohenkinen. Pohjakangas on vanhasta harmaasta muodottomasta miesten t-paidasta. Se kävi noin vuosi sitten väripyykissä. Tulos oli ankea armeijanvihreä pienillä sinisillä pilkuilla. Värjäytymätön ompelulanka nousi korostetusti esiin. Kyllästyin katselemaan rumaa paitaa, ja omin sen. Käytännössä leikkasin vanhasta t-paidasta saumat pois, ja ompelin jäljelle jääneet palat takaisin t-paidaksi. 


Lisäsin t-paitaan kierrätetyistä jämätilkuista väriläiskiä. Tikkasin ne kiinni reunoista ja vaihtelevasti keskeltä. Hihan, helman ja kaula-aukon käänteisiin käytin joustavaa overlock-ommelta. Kaula-aukon kanttaus venähti. Osa joustavan kankaan ompelunikseistä on vielä oppimatta. Sentään älysin vaihtaa koneeseen tylppäkärkisemmän trikookankaille tarkoitetun ompelukoneneulan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti