Kahvipussien muodonmuutos

 

Halkaisin neljäkymmentä kahvipussia. Tasasin puolikkaat samankokoisiksi suikaleiksi. 

Ompelin suikaleet neljän nippuihin.

  

Taittelin. Ja silitin.

Työläiden valmistelujen jälkeen punominen oli juhlaa. Apuna käytin CuRec-verkkolehden kori-ohjetta. 

 

Korini on tarkoitettu paperiroskan säilytykseen.

Kiinteitä silmukoita ja siemenhelmiä

Tylsä päivä muuttui paremmaksi, kun pujottelin vuosia kaapissa lojuneita siemenhelmiä ohueen virkkauslankaan. Langasta virkkasin kiinteitä silmukoita, joiden väliin helmet sujautin. Yllätyin, kuinka helppoa oli hallita helmiä näin. Irtonaisina pienet helmet lentelevät karkuteille. Harmaita helmiä riitti kukkarokokoisen pussin puolikkaaseen. Toiseen puolikkaaseen käytin sinisiä. Ompelin pussin vuoriosan koneella, jonka kiinnitin työhön käsin.

Tikkausta

Päätin tutustua ompelukoneeni omituisimpaan paininjalkaan. Googlauksen ja arpomisen jälkeen selvisi, että kyseessä on parsimiseen ja tikkaukseen käytettävä paininjalka (darning foot). Ideana on, että tämän paininjalan kanssa itse liikutetaan kangasta sen sijaan, että ompelukone siirtäisi kangasta eteenpäin syöttäjällä. Tällöin voi ommella vapaasti mihin suuntaan tahansa. Periaatteessa yksinkertaista, mutta aloittelijalle jo paininjalan asentaminen ja koneen oikeiden säätöjen löytäminen tuottaa päänvaivaa. Ensimmäiset koetikkaukseni olivat… no… surkeita. Tottumattomalle kankaan liikuttaminen niin, että ompeleesta tulee tasaista ja suunta pysyy aiotussa kuviossa, on haastavaa. Lisäksi yllättävän usein unohdin laskea paininjalan ala-asentoon, kun paininjalka on hämäävästi ala-asennossakin lähes ilmassa. Testitikkaus oli kuitenkin kivaa, ja tähän puuhaan sai hyötykäytettyä kaameimpia jämätilkkuja. 

Varsinaisena ompelutyönä tein pussukan Hipun ohjeella. Oman pussukkani päällyskankaaksi valitsin palan vanhaa takkia, jota koristelin kirpputorilta hankkimallani pitsiliinalla. Vaalean pitsin olin aikaisemmin onnistuneesti värjännyt pesukoneessa. Vuoriin käytin jämäsatiinia ja vanun korvikkeena mainoshupparin fleecekangasta.  Vuorin ompelin vapaasti tikaten kaksipuolisen liimakankaan avulla yhteen. Näin pussukasta tuli varsin paksu, mutta siltikin ompelukoneeni kesti. Jihuu!

Mielikuvituksetonta

Olen ihaillut hienoja virkattuja mattoja jopa niin, että pitsimalleihin ja pyörylöihin olen saanut yliannostuksen. Omaan työhön mallin päättäminen tuotti tuskaa. Harkitsin kuusikulmioita, pöllöä, jalanjälkeä, spiraalia, tähteä tai jotain omaa ruutuvirkkauskuviota. Helppous ja käytännöllisyys kuitenkin voittivat, ja päädyin virkkaamaan mielikuvituksettomasti neliötä. Se on tehty yhdestä kilon vyyhdistä miniontelokudetta 6,5 millimetrin koukulla. Koko on noin 70 * 70 senttimetriä.

Pyykkipoikapussi

Ompelin pyykkipojille säilytyspussin. Kankaina käytin palaa vanhasta takista ja erivärisiä jämätilkkuja. 

Miauuu? huu’u!

Kissarätti

Ohje: Halloween Cat

Puikot: 3 mm metalliset peruspuikot

Lanka: Hjertegarnin Blend Bamboo, petroli

 

Pöllörätti

Ohje: Spültuch Eule, reunukset helmineulosta

Puikot: 3 mm puiset pyöröt

Lanka: Hjertegarnin Blend Bamboo, tummansininen

Seittimäistä

Ohje: Seascape Knittystä

Puikot: 3 mm, 80 cm pyörö

Lanka: Drops Lace (70 % alpakkaa, 30 % silkkiä)

Menekki: noin 120 grammaa (1,2 vyyhtiä)

Koko: noin 60 cm * 180 cm, ohjeen leveyttä ja pituutta lisätty yhdellä mallikerralla

Reilu puoli vuotta keräsin rohkeutta tarttua tähän Drops lace -lankaan. Silti jo aloituksessa meinasi mennä hermot. Lopulta loin silmukat sillä helpommalla tyylillä, joka kiristää. Alkuun lanka tuotti vaikeuksia. Seitinohut, pörröinen ja pehmeä lanka meinasi tarttua kynnen reunaan tai muuhun karheampaan kohtaan kädessä. Langankireyden säätely oli haasteellista. Käsialasta tuli löysää ja epätasaista. Lähes toivoin olevani hämähäkki, jotta seittimäisen työn tekeminen olisi sujunut kätevämmin. Haparoivistani otteistani huolimatta neuloin ensimmäisenä päivänä liikaa. Nukkumaan mennessä näin silmukoita, hartioita jumitta ja kättä särki. Kaiken kaikkiaan melko tasaisesti neuloen sain nautiskella, taistella, tylsistyä ja riemastua tämän työn parissa noin kuukauden päivät. 

Työn aikana haaveilin pingotusraudoista, langankerintälaiteesta ja pyörivästä lankatelineestä. Pingotusrautoja olisin tarvinnut suorien reunojen pingotukseen. Niiden puuttuessa pujottelin reunaan apulangan, ja taistelin nuppineula-armeijan kanssa. Langankerintälaite ja pyörivä lankateline puolestaan olisivat tehneet ohuen langan kerimisen vyyhdiltä inhimillisemmäksi. Sain kyseisessä puuhassa lihakseni kipeäksi. Keriessä kuitenkin iloitsin siitä, ettei kummassakaan vyyhdissä ollut yhtään solmua, vain yhtenäinen pitkä pätkä.