Nyt syksyn tultua ja kelien viilennettyä olen kaivannut jalkaani villasukkia. Koomisesti olen kaivellut sukkalaatikosta käyttööni mieheni sukat, vaikka omia sukkia olisi yllin kyllin tarjolla. Koska kyseiset sukat ovat selkeästi monessa suhteessa onnistuneet, päätin tehdä samalla reseptillä uudet. Sain iloa siitä, että sain haastavaa kirjavaa väriä happo (metsänvihreä, harmaa ja kellertävä) vähennettyä ilman, että värisilmää särkee liikaa.
Ja tässä syyt, miksi tykkään tällä tyylillä tehdyistä perussukista:
1. Resori on pitkä ja yksivärinen. Lisäksi päättelyreuna on tehty jopa niin joustavaksi, että se hieman hörhelömäisesti lepattaa. Päättelyreunasta tulee hauska efekti, ja reuna ei pääse kiristämään. Näin sukkia voi käyttää pitkävartisina tai lyhyemmällä varrella resori kaksinkerroin taitettuna.
2. Koko sukan matkalta on joustinneuletta. Silloin sukat istuvat hyvin monen kokoiseen jalkaan. Sukat on tehty kokoon 41, mutta omaan 38-koon jalkaan ne sopivat myös. On enemmän tilaa heilutella varpaita.
3. Jalkaterässä väri vaihtuu. Käytössä osa likatahroista jää huomaamatta. Lapsiperheessä tämä on oleellista.
Kuvassa näkyy myös keskeneräinen Somerset-sukka. Neuloin sitä resoriin asti, ja sitten sovitin. Pintaneule kiristi puettaessa liikaa, ja kuvio katosi. Kun Somerset-sukan neulominen oli tuskaa 2,25 mm -puikoilla ja rouhealla tukuwoolin sukkalangalla, päädyin purkamaan koko työn.
