Nerea

 

Ostin Sandnes Garn Alpakka -lankaa Georgie-puseroa varten. Suunnitelma kariutui mallitilkun jälkeen. Neuletiheyteni poikkesi liikaa. Vaihdoin suunnitelmaa, ja päätin neuloa Nerea-puseron. Mallissa neulotaan palmikkoa (caliber cable), jossa venytetyllä silmukalla hypätään viistosti monen silmukan yli. Kokeilin sitä mallitilkulla, mutta palmikko vaikutti kyseenalaiselta. Olisin tarvinnut jämäkämpää lankaa. Päätin vaihtaa ohjeen löysien silmukoiden palmikon tavalliseen. Muutoin noudatin ohjetta.

Nerea-puseroa neuloessa pidin erityisesti siitä, että se neulotaan kahdessa osassa sivuttain. Näin neule pysyi kokoajan hallittavan kokoisena ja muotoisena. Lisäksi mallissa vältettiin nerokkaasti silmukoiminen ja sauma kainaloiden alapuolella. Helman resorin päättelyssä tein virheen. Neuloin pääteltäessä oikeaa, kun olisi pitänyt jatkaa resorin linen stitch -neulosta. Tästä syystä päättelyreunasta tuli reikäinen. Toistaiseksi se ei ole haitannut niin paljon, että olisin jaksanut korjata asian.

Puseroni onnistui muutoin, mutta yksi vika siinä on. Se kutittaa. Tarvitsen sen kanssa pitkähihaisen aluspaidan. Yhdistelmästä tulee helposti kuuma. 

Hieta-sukat

Nyt joulun alla neulojia on hemmoteltu useilla uutuus neulekirjoilla ja -lehdillä. Niitä on ollut pakko tilailla heti (jouluun asti odottaminen olisi liikaa vaadittu). Eniten odotin Leeni Hoimelan Urban Knit -kirjaa. Kirjassa on helppoja ja käytännöllisiä neuleohjeita, joista voisin periaatteessa toteuttaa soveltaen kaikki. (Jää unelmaksi. Neuleaikani on rajallista.) Kirjasta ensimmäisenä sovelsin Hieta-sukkien ohjetta. Käytin paksumpaa lankaa, joten tein M-koon silmukkamäärillä miehen sukat. Ja vaihdoin kantapäämallin samaan kuin edellisissä sukissa.

Ensimmäisen sukan tekeminen oli yritystä ja erehdystä. Jouduin purkamaan kolmeen otteeseen. Ensin tein kantapään kiilalisäykset liian aikaisin. Toiseksi vaihdoin kolmanteen väriin liian aikaisin, ja sukka näytti kummalliselta. Ja kolmanneksi tulin siihen tulokseen, että viimeinen väri riitelee keskimmäisen värin kanssa. Ja vaihdoin viimeisen lankalaadun toiseen. Toisen sukan neulominen oli joutuisampaa, kun sain neuloa miettimättä.

Ohje: Leeni Hoimelan suunnittelemat Hieta-sukat
Puikot: 2,5 mm kärkeen ja resoriin, 3,0 mm muutoin
Langat: Louhittaren luolan väinämöinen sport (värit: lyijy ja pinja)
Tukuwool sock (väri: uoma)

Vaudissa mukana ja kaikki loputon kauneus

Marraskuussa päätin tehdä pari pienempää jämälankatyötä. Parissa päivässä virkkasin vauhdissa mukana -patalapun. Tein sen samalla tavalla kuin aikaisemman samalla ohjeella toteuttamani patalapun. Silti siitä tuli aavistuksen isompi kuin aikaisemmasta. Joko käsialani oli löysempää tai lankayhdistelmäni olivat hieman paksumpia.

Samaan aikaan neuloin tämän vuoden ensimmäisiä miesten sukkia. Niitä neuloin soveltaen Tiina Kuun kaikki loputon kauneus -sukkaohjeella. Koska käytin paksumpaa lankaa kuin ohjeessa, käytin S-koon silmukkamääriä. Jätin kirjo- ja pintaneuleosiot pois, ja tein raitaa. Ohjeen kantapää oli minulle uusi. Se osoittautui helpoksi, mutta sen verran sähelsin että sijoitin langanvaihtokohdan sukan takaosaan. Tässä mallissa se olisi kannattanut sijoittaa sukan sisäsyrjään, jolloin olisin välttänyt kantapään kohdalla langankatkaisun. Se harmitti, kun jouduin päättelemään ylimääräisiä langanpäitä.

Koro koro

Kun törmäsin koro koro -huiviin ravelryssä, ihastuin siihen välittömästi. Tilasin sitä varten kaksi kerää unelmaihanaa harmaankirjavaa käsinvärjättyä lankaa. Sen kaveriksi valitsin tasaväristä mustaa. Ainoa harmitus tässä projektissa oli, että käsinvärjätyissä kerissä oli huomattava väriero. Jouduin raidoittamaan. Raidoituskierrokset tuntuivat pitkiltä, ja meinasi neuleinto hyytyä. Pakenin raidoituskierroksia viimeistelypinon ääreen. Sain kolme puseroa viimeisteltyä tämän projektin siivittämänä. Voitto! Huivin viimeisillä mallikertakierroksilla rupesin jännittämään langan riittävyyttä. Epäluotettava keittiövaaka lupaili, että lanka menee hilkulle. Päätin ottaa riskin, ja neuloa huivin ohjeen neuvomaan koko pituuteen. Varauduin henkisesti joko purkamaan viimeisiä raitoja tai jatkamaan puuttuvaa lankaa toisella värillä. Lanka kuitenkin riitti, ja olin hurjan tyytyväinen. Ja hurjan tyytyväinen olen myös huivin lopputulokseen. Huivista tuli paljon parempi kuin uskalsin toivoa. Se istuu mukavasti hartioille. Varovaisen höyrytyksen jälkeen huivin siipiväli on noin pari metriä.

Malli: Olga Buraya-Kefelian suunnittelema Koro koro -huivi
Puikot: 4,5 mm
Langat: John Arbon Textiles Knit by Numbers DK (musta, 208 grammaa) ja
La Bien Aimée Merino DK (harmaankirjava väri: patagonia, 221 grammaa)

 

Yhdessä-lapaset

 

Lokakuussa neuloin yhdessä-lapaset. Ensimmäisen lapasen tein ohjeen mukaan. Koska olin epävarma lapasen oikeasta pituudesta, tein toiseen lapaseen pituutta yhden mallikerran enemmän. Sovittaessa pidempi lapanen tuntui paremmalta, joten ensimmäisen lapasen kärki meni uusiksi. Kokonaisuudessaan lapaset olivat nopea työ. Muistiinpanojeni mukaan neuloin parin viidessä päivässä. Sen sijaan muutaman langanpään päättelyyn tarvitsin yli kuukauden aikaa.

Malli: Merja Ojanperän suunnittelemat yhdessä-lapaset. Ohje löytyy Taidon joulun neulelehdestä 2.
Koko: S/M
Lanka: Jalovillan sukkalanka oinas (väri: sinilevä, menekki: 54 grammaa)
Puikot: 3,0 mm

Tykkään yhdessä-lapasten lopputuloksesta siinä määrin, että harkitsen tekeväni samaa ohjetta soveltaen toisen parin.

Kate

Kate-neuletakki oli helppo projekti. Neuloin sitä väsyneenä: viimeisilläni raskaana ja synnytyksen jälkeen vauvahuuruissa. Se jäi reiluksi vuodeksi odottelemaan viimeistelyä. Sopivien nappien löytäminen oli vaikeaa. Tilasin naurettavan monet vaihtoehdot eri verkkokaupoista. Ja samalla tietenkin lisää lankaa, kun eihän sitä pelkkiä nappeja voinut tilata. En ollut tyytyväinen yksinkään tilaamiini vaihtoehtoihin. Kävi mielessä, että voisin välttää koomiseksi muodostuneen nappiepisodin menemällä kauppaan paikan päälle neuletakin kanssa. En jaksanut. Lopulta keksin kääntää värikkäiden nappien nurjan puolen esiin. Sain sopivan neutraalit ja rauhalliset napit tähän takkiin.

Tykkään tästä takista kovasti. Tällainen metsänvihreä on lempivärini. Se on neulottu tukuwool fingering -langasta. Luin jostain vinkin, että tukuwool pehmenee, kun sitä kylvettää fairy-vedessä. Minä innostuin tästä tiedosta. Kylvetin takkini kunnon vaahtokylvyssä. Vaahtokäsittelystä huolimatta takkini kutittaa. Aion käyttää tätä pitkähihaisten paitojen kanssa, joten uskon että tästä tuli yksi vaatekaappini luottoneuleista.

Ohje: Libby Jonsonin suunnittelema Kate-neuletakki
Muutokset: Neuloin M-koon S-koon silmukkamäärillä
Lanka: Tukuwool fingering (väri: lehto, menekki: 250 grammaa)
Puikot: 3,0 mm 

Kuru-neuletakki

Tilasin lähes kaksi vuotta sitten kässäkerho pom pom suoma dk-lankaa kuru-villatakkia varten. Kun lankaostokseni saapuivat postista, olin pettynyt. Olin kuvitellut verkkokaupan kuvien perusteella tilaamani värit myrsky ja naava tummemmiksi, ja värien kontrastia suuremmaksi. Neuleinto lässähti. Ja langat jäivät odottamaan inspiraatiota.

Tänä kesänä päätin, että käytän suoma dk -lankani johonkin muuhun kuin aikomaani villatakkiin. Tein pipon, patalapun ja miehen puseroon raitoja langoista. Kun lankaa oli jäljellä epämääräinen määrä, muutin mieleni ja päätin toteuttaa alkuperäisen suunnitelmani. Yhdistin neuletakkiini muita lankavarastoni dk-vahvuisia lankoja. Näin minun ei tarvinnut murehtia lankojen riittävyyttä. Sain lisää kontrastia. Ja vältin sen, ettei erisävyisten käsinvärjättyjen lankakerien välille synny näkyvää värieroa.

Lopulta kuru-villatakin neulominen oli nopeaa ja hauskaa. Neulomisen jälkeen takki jäi marinoitumaan muutamaksi kuukaudeksi viimeistelypinoon. Lankojen päättely ja nappien ompelu ei innostanut. Nyt valmiina tykkään takistani valtavasti. Se on sopivan simppeli arkikäyttöön.

Ohje: Jonna Hietalan suunnittelema kuru-villatakki

Muutokset: Neuletiheyteni ei vastannut ohjetta, joten tein M-koon S-koon silmukkamäärillä. Jätin i-cord -reunuksen pois nappilistan, pääntien ja helman resoreista. Kainalon alle sivuille tein valesauman.

Puikot: 4,5 mm sileään, resoreihin käyttämäni puikkokoko muistiinpanoistani puuttuu

Menekki: yhteensä noin 400 grammaa

 

Luoto-pipo

Kesällä neulomastani luoto-pipostani on tullut syksyn viileiden kelien myötä suosikki piponi. Se kutittaa, mutta pystyn käyttämään sitä. Tavoistani poiketen olen harkinnut neulovani samanlaisen pipon uudestaan, mutta eri värisenä. Lankaa löytyisi.

Ohje: Tiina Huhtaniemen suunnittelema luoto-pipo

Muutokset: Lisäsin silmukoita puoli mallikertaa. Kavennuksissa jouduin hieman säätämään, koska minulla oli yksi puolikas mallikerta. Pituutta neuloin yhden kuviomallikerran enemmän. Fiksumpaa olisi ollut neuloa resori tuplapitkänä, sillä ylimääräinen kuvio jää taitteen alle.

Puikot: 3,5 mm resoriin, 4,0 mm pintaneuleeseen

Lanka: Kässäkerho Pom Pom Suoma DK (väri: myrsky, menekki: 73 grammaa)

Stone-sukat

Elokuussa halusin kokeilla Laineen sukkakirjasta Stone-sukkia. Tästä mallista tekee kiehtovan sen, että siinä tehdään pintakuviota nostetuilla silmukoilla. Kuvio muodostuu nostettujen silmukoiden langanjuoksuista, joita kuljetetaan työn oikealla puolella. Neuloessa työ oli kurttuinen. Pintakuvio veti neulosta kasaan. Ohje neuvoi tekemään sukkiin ristiinvahvennetun kantalapun. Kokeilin sitä, mutta puolessa välissä kantalappua luovutin. Kantalapusta oli tulossa toispuoleinen. En ollut osannut säätää langankireyttä kunnolla. Purin ja vaihdoin tavalliseen vahvistettuun kantalappuun. Sen hallitsen paremmin. Kantapään jälkeen neulominen muuttui ärsyttäväksi, koska jalkapohjassa sileä neule käyttäytyi eri tavoin kuin jalkapöydän pintaneule. Pohja oli välillä paljon pidempi kuin päällispuoli.

Stone-sukat asettuivat muotoonsa vasta kastelun ja pingotuksen jälkeen. Sukista tuli istuvat, mutta näissä on sama ongelma kuin kirjoneulesukissa. Vaikka langanjuoksut ovat oikealla kireydellä, varsi kiristää puettaessa. Suurin vika näissä sukissa on kuitenkin se, etten uskalla käyttää näitä. Neuloin sukat Filcolana Arwetta -langasta. Se nuhjaantuu jo ensimmäisellä käyttökerralla, ja tehdasmaisen tasavärisenä lankana kaikki epätasaisuudet näkyvät neuloksessa armotta. Ainakin alkuun nämä päätyvät vain seinäkoristeeksi. Ostin sitä varten toiset succaplokkerit: yhdet seinälle ja toiset käyttöön.

Malli: Tatiana Kulikovan suunnittelemat Stone-sukat
Puikot: 2,5 mm pyöröpuikot

Lanka: Filcolana Arwetta

Jatkossa aion käyttää arwetta-lankoja yhdistellen niitä muiden lankojen kanssa. Ostin sitä varten lisää lankaa.