Louhos

Ihastuin Piitu Nykoppin Kerroksia-kirjassa olevaan puseromalliin nimeltään Louhos. Mallissa ideana on neuloa ruutukuvioinen pusero hihasta hihaan yhtenä kappaleena varjoneuletekniikalla. Projektia varten piti tilata Pirtin kehräämöltä villasilkkilankaa. Koska Pirtin kehräämön verkkokauppa lisää jokaiseen pakettiin toimitusmaksun, piti lankaa tilata reilusti etteivät postikulut nouse kohtuuttomiksi. Tilasin villasilkkilankojen lisäksi toiset paitalangat ja yksittäisiä keriä ihan vain kokeeksi. Yhteensä 1,7 kg. Tämä ei riittänyt tähän projektiin. Tarvitsin mustan villasilkkilangan kaveriksi merinoa. Loogisesti päättelin, että mustan kanssa sopii harmaa. Tilasin harmaata merinoa kymmenen kerää Snurresta. Yhteensä 250 grammaa. Kun villasilkki ja merino saapuivat, jouduin toteamaan etteivät langat sovi samaan projektiin. Mustaksi kuvittelemani villasilkkilanka osoittautui tummanruskeaksi, jossa on vaaleita silkkihaituvia. Jouduin tilaamaan lisää merinoa. Tällä kertaa ruskeaa. Sitä tilasin Titityyn synttärialennuksista yhteensä 400 grammaa. Ottaen huomioon, että tähän työhön lopulta kului vain 500 grammaa lankaa, lankavarastoni laajeni tämän projektin myötä.

Sain lankaostoksistani hyvän tekosyyn päivittää lankavarastoni tiedot Ravelryyn. Punnitsin jokaisen omistamani lankakerän. Ja tarkistin, että luku täsmää Ravelryn tietojen kanssa. Aika usein totesin, että lankaa oli kadonnut johonkin epämääräiseen tilkkukokeiluun. Mutta nyt tiedän, että Ravelryn lankavarastoni on ajan tasalla. Jess!! Siitä viisastuin, että minulla on lankaa yhteensä vain reilu kuusi kiloa. Tilanne on paljon maltillisempi kuin osasin odottaa. Voin antaa itselleni edelleen luvan ostaa lisää lankaa. Lankojen valinta ja ostaminen on usein neuleprojektissa yksi kivoimmista asioista.

Kun olin saanut langat valittua Louhos-projektiini, jouduin mallitilkun neulomisen jälkeen toteamaan että neuletiheyteni on eri kuin ohjeessa. Tämä johtuu siitä, että merinolankani on ohuempaa kuin ohjeen. Päätin kuitenkin aloittaa väljän puseron ohjeen silmukkamäärällä, ja leventää vain enemmän. Kyseisestä syystä tein hihoista kokopitkät puolipitkien sijaan. Hiha olisi puolipitkänä ollut luultavasti liian kireä.

 

Kainalon kohdalla jouduin aivojumppaamaan. Ohje sanoi ylimalkaisesti, että luo molempiin reunoihin silmukat ja jatka mallineuletta. Päädyin luomaan silmukat väliaikaisella aloituksella. Ajattelin, että en halua saumaa, vaan silmukoin lopuksi reunat yhteen. Pätkä kainaloista kaulukseen oli rasittavaa neulottavaa. Silmukoita oli liikaa puikolla. Minulla oli käytössä 80 cm -pyöröpuikko. Kokeilin myös neuloa kahdella 80 cm -pyöröpuikolla. Se oli vielä rasittavampaa, joten päädyin nopeasti takaisin yhden puikon taktiikkaan.

Kauluksen kohdalla silmukat jaettiin kahteen osaan. Toisen puolen silmukat jäivät lepäämään apulangalle. Ja vain yhtä puolta neulottiin kerrallaan. Vaikka silmukkamäärä oli tässä vaiheessa inhimillinen, oli neulominen edelleen rasittavaa. Se johtui siitä, että työ oli epämääräisen muotoinen. Langat menivät usein solmuun lepäämässä olevan kaitaleen kanssa. Se roikkui ikävästi tiellä. Lisäksi tässä vaiheessa työn neulominen oli puuduttavan tylsää. Mallineuleeseen oli kerennyt mukavasti kyllästyä. Ja työssä neulottiin vain suoraa.

Kauluksen jälkeen työtä jatkettiin yhtenä kappaleena. Levennysten sijaan toisella puolella kavennettiin. Toisen puolen neulominen oli siinä mielessä paljon helpompaa ja rennompaa, kun silmukkamääriä ei tarvinnut enää arpoa. Sain vain neuloa työn toisen puoliskon peilikuvaksi. Neulontaosion jälkeen työn kokoa ja onnistumista sai vielä jännittää. Sovittaessa työ ei näyttänyt puserolta. Apulangalla olevat saumasilmukat käpristivät työn reunat rullalle.

Viimeistelyssä olin erittäin tyytyväinen siihen, että olin päätynyt väliaikaiseen aloitukseen. Työn silmukoitavat saumat olivat lopulta helpompia viimeistellä kuin hihasaumat, jotka jouduin ompelemaan. Kauluksen ja helman viimeistelin ainaoikein-reunuksella. Sen neuloin tasona. Ja lopuksi ompelin kerrostenvaihtokohdan yhteen.

Yksi työn tuskaisemmista vaiheista oli lankojen päättely. Siihen olisin kovasti kaivannut lisää valoa. Työn tummista langoista ei tahtonut erottaa silmukoita. Työn tummia lankoja tuskailin jo neuloessa. Niistä ei erottanut kunnolla oikeaa ja nurjaa toisistaan. Lisäksi varjoneulemallikerrassa kuvio toteutetaan nurjalla. Nurjalla puolella kuviota ei erottanut. Jouduin jatkuvasti laskemaan, jotta mallikerta tuli neulottua oikein. Täytyy myöntää, ettei tämä ollut pimenevään syksyyn kovin viisas projekti.

Työn lopputuloksesta tykkään valtavasti. Villasilkkilanka tekee puserosta ryhdikkään. Merino tuo pehmeyttä ja laskeutuvuutta. Pusero on mukavan väljä ja erittäin lämmin. Tykkään puseron tummista ailahtelevista väreistä. Puseron kaulus toimii suorana sekä kaksinkerroin käännettynä. Kuvien ottamisen jälkeen olen käyttänyt puseroa ahkerasti. Huomasin puseron sivuilla jo ensimmäiset nyppyjen merkit.

Ohje: Piitu Nykoppin suunnittelema Louhos-pusero Kerroksia-kirjasta

Langat:

Pirtin kehräämön villasilkki (luonnonmusta, 300 grammaa)

The Uncommon Thread Everyday Sport (ruskea attic room, 200 grammaa)

Puikko: 3,5 mm pyöröpuikko, väliaikaisessa aloituksessa tarvitsin avuksi virkkuukoukkua

Koko: sovellettu

Hoopla

Kristin Lehrer kehui Hoopla-pipoa helpoksi ja aloittajaystävälliseksi kirjoneuleeksi omalla Youtube-kanavallaan (YARNGASM: Episode 287). Koska katsoin kyseisen jakson tuskaillessani Aada-lapasten kirjoneuleosion kanssa, olin myyty. Oli pakko päästä aloittamaan mukava kirjoneuleprojekti. Kun pipooni tilaamani langat saapuivat, neuloin maanisesti kaksi päivää. Nautin joka silmukasta. Ja hups! Pipo oli valmis. Pipon langanpäiden päättelyyn meni kaksi viikkoa. Tai siis siihen että motivoin itseni tylsään viimeistelyosioon. Langanpäitä tässä pipossa tarvitsi päätellä huikeat neljä kappaletta. Tämä työ oli pelkkää neulenautintoa. Tulin tehneeksi tässä työssä ensimmäisen kerran latvialaisen palmikon. Lisäksi ensimmäisen kerran kiinnitin huomiota sellaiseen asiaan kuin lankadominanssi.

Puikot: 3,5 mm resoriin, muutoin 4,0 mm pyöröpuikot

Ohje: Dianna Wallan suunnittelema Hoopla-pipo

Koko: 2

Langat:

The Fibre Co. Cumbria (tummansinistä pohjaväriä kului 50 grammaa)

Cascade Yarns Cascade 220 Heathers (vihertävää kuvioväriä kului 16 grammaa)

Aada-lapaset

Aloitin Aada-lapaset viime huhtikuussa. Huhtikuussa pääsin ensimmäisen lapasen peukalokiilaan asti. Peukalokiilan lisäykset on tässä lapasmallissa sijoitettu normaalista poikkeavasti kirjoneulekuvion takia. Tein lisäyksissä virheen. Hermot menivät. Ja lapasen alku lensi seinään. Purin kiukuspäissäni koko työni.

Uskalsin palata Aada-lapasten pariin vasta lokakuussa uudella kärsivällisyysasenteella. Osasin odottaa, että tämän mallin kirjoneulekuvio on asteen liian haastava omille taidoilleni. Siinä haastavaa ovat pitkät langanjuoksut. Malli on täynnä kuuden silmukan langanjuoksuja. Siis niin pitkiä, että ne on pakko sitoa nurjalla puolella. Ilmeisesti taitavat kirjoneulojat osaavat sitoa pitkät langanjuoksut niin, etteivät langat mene kierteelle toistensa kanssa. Minä en osaa. Ja tietenkin työni langat olivat kokoajan tämän takia sotkussa. Lisäksi epäviisaasti kärvistelin pyöröpuikon kanssa, jonka kaapeli on taipunut monelle mutkalle. Ensimmäisen lapasen tekeminen oli hidasta ja tuskaista.

Toisen lapasen kohdalla keksin, että pitkät langanjuoksut voi sitoa vasta seuraavalla kierroksella. Se helpotti neulomista, sillä lankakerät eivät enää menneet kierteelle. Koska vaihdoin neulontatekniikkaani, toisesta lapasesta tuli neuletiheydeltään napakampi. Eron huomasi selvästi ennen lapasten kastelua. Kastelussa molemmat lapaset venähtivät ja epätasainen neulepinta tasoittui. Lapasista tuli niin väljät, että ne istuvat käteeni vain aluslapasten kanssa. Se sopii minulle, sillä nämä lapaset ovat sen verran ohuet, että kaipaan lisälämmikettä.

Puikot: 2,5 mm sukkapuikot ja 80 cm pyöröpuikot kirjoneuleosioon

Lanka: Tukuwool fingering (vaaleanharmaata humua noin 60 grammaa, kellertävää valoa noin 13 grammaa)

Ohje: Anna Johannan suunnittelemat Aada-lapaset

Koko: M

Oslo-hattu

Oslo-hattu on neuleyhteisön yksi tämän hetken suosituimmista malleista. Sitä neulovat lähes kaikki. Minäkin päädyin neulomaan sitä, sillä halusin vaativampien töiden lomaan jotain helppoa ja aivotonta neulottavaa. Tarkoituksenani oli tehdä hattu itselleni. Ensin tilasin langat projektiin netin kautta. Kun paketti tuli perille, jouduin toteamaan että olisi kannattanut mennä lankakauppaan asti. Olin ostanut sähkönsinistä lankaa. Koska olin tomerana ostanut jo ohjeen, projektia ei voinut hylätä. Piti käydä lankakaupassa asti ostamassa värisilmää enemmän miellyttävää väriä. Päädyin farkunsiniseen. Ja sitten pääsin neulomaan. Projektissa vaikeinta oli hillitä itseäni, ja tyytyä neulomaan pipo yksiväriseksi. Koko neulomisen ajan mietin, miltä pipo näyttäisi raidoitettuna usealla värillä. Ja mietin edelleen. Jotenkin hatusta tuli itselleni liian tylsä. Päädyin siihen, että pipo sopii paremmin miehelleni. Koska hattu on kovin rauhallisen värinen, vannotin miehelleni että pipoa saa käyttää vain pirteän kaulaliinan kanssa.

Puikot: 3,5 mm 40 cm pituiset pyöröpuikot ja 3,5 mm sukkapuikot kavennuskierroksille

Lanka: Filcolana Arwetta kaksinkertaisena (noin 110 grammaa, väri: farkunsininen)

Ohje: PetiteKnitin julkaisema Oslo-hattu

Koko: naisten koko

Meerschaum-sukat

Meerschaum-sukkia tehdessä opettelin uuden tavan luoda silmukat (long-tail tubular method). Jouduin katselemaan useamman tutoriaalin aiheesta ennen kuin hoksasin, että kaksi ensimmäistä kierrosta, joilla nurjat silmukat nostetaan neulomatta, neulotaan tasona ja vasta sitten siirrytään suljettuun neulomiseen. Muuta vaikeaa näissä sukissa ei ollut. Varren lyhyt kirjoneule tekee sukista istuvat. Sukkien pitsineule oli helppo, ja sen oppi heti ulkoa. Oli ihanaa neuloa hyvin laaditun ohjeen mukaan. Tykkään.

Puikot: 2,25 mm sukkapuikot silmukoiden luomiseen ja joustimeen, 2,5 mm sukkapuikot muuhun työhön

Lanka: Sandnes Garn Sisu (vaaleanpunaista 55 grammaa, sinistä 23 grammaa)

Ohje: Sachiko Burginin suunnittelemat Meerschaum-sukat 

 

 

Oksa-rannettimet

Päätin soveltaa aran-vahvuiselle merinolangalle suunniteltua rannettimien ohjetta ohuemmalle kainuunharmaslangalle. Sitä jäi villapaitaprojektista runsaasti jäljelle. Katsoin vain optimistisesti langantiheyttä, joka oli molemmille langoille suunnilleen sama. Langanvalintani kostautui. Ensiksi huomasin, että langanloppukeristä tekemääni työhön tuli selkeä väriero. Värjäämättömässä luomulangassa väri hiukan vaihtelee riippuen siitä, minkä väristä villaa lankaan on kehrätty. Joten jouduin purkamaan ensimmäisen työni. Toisen rannettimen tein ohjeen mukaan, mutta jouduin toteamaan lopputuloksesta että peukalokiila oli häiritsevän löysä. Tajusin, että kainuunharmaslangasta puuttuu merinon joustavuus. Siksi peukalokiila ei onnistunut. Päädyin taas purkamaan, ja tekemään ranteenlämmittimet ilman peukalokiilaa.

Ohje: Piia Pekkasen suunnittelemat Oksa-rannettimet Talvineuleita-kirjasta

Puikot: 4 mm sukkapuikot + yksi apupuikko palmikoihin

Lanka: Rintalan tilan Iivari (vähän päälle 100 grammaa)

Rento

Sain yli vuosi sitten nerokkaan idean. Päätin tehdä väljän ja ison villatakin reilunkokoisista tilkuista. Ideana projektissani oli, että korjaisin asennevammaani mallitilkkuja kohtaan. Olen laiska neulomaan niitä. Rupesin neulomaan projektia, jonka nimesin mallitilkkuneuleekseni. Tilkkuja oli kiva neuloa. Kokeilin erilaisia pintaneuleita. Käytin jämälankoja. Mahtavaa. Projektini oli täydellinen, kunnes rupesin pohtimaan tilkkujen ompelemista yhteen. Sain siitä vain päänsärkyä. Vauhdikkaasti edennyt projektini hyytyi kuin seinään. Se päätyi keskeneräisten töiden pinoon. Kävin jossain tomeruuden puuskassani päättelemässä tilkuistani langanpäät. Työnsin projektini takaisin kaappiin. Ja sinne se unohtui.

Olen viime aikoina organisoinut lankavarastoani. Siihen kuului se, että purin osan toivottomista töistäni. Törmäsin mallitilkkuprojektiini. Olisin purkanut senkin, jos en olisi päätellyt tilkuistani langanpäitä. Pyöriteltyäni niitä taas syyllisyyttä tuntien käsissäni päätin kokeilla helpompaa ratkaisua. Aloitin väljän neulepaidan ylhäältä alaspäin. Paidan rakenteeseen otin mallia Tuija Sulisalon Rento-paitaohjeesta. Neuletiheyteni ja käyttämäni langat olivat eri kuin ohjeessa, joten päädyin soveltamaan. Vaihdoin paidan ainaoikein-osiot pintaneuleeseen. Hihoista tein leveämmät ja pidemmät kuin ohjeessa. Resorit voi taittaa monin kerroin. Paidan helman jätin lyhyemmäksi. Ompelin osan mallitilkkuneuleen tilkuistani sen reunaan. Tilkkujen ompeleminen oli työn hitain ja raskain osuus. Olisi ollut paljon nopeampaa neuloa uusi resori työn laitaan kuin sovitella eri neuletiheyksiä ommellen toisiinsa. Mutta onneksi jaksoin ommella, sillä oli ihanaa saada hyötykäyttöön osa kaapissani pyörineistä tilkuista.

Ohje: Sovellettu versio Tuija Sulisalon suunnittelemasta Rento-paidasta

Puikot: 3,5 mm tilkkuihin ja hihansuihin, 4,0 mm pyöröpuikot muuhun työhön

Langat:

Lamana Como Tweed (harmaa, noin kuusi kerää eli reilu 140 grammaa)

Hjertegarn Picchu (vaaleansininen, reilu 200 grammaa)

The Uncommon Thread Everyday Sport (harmahtava turbillion)

Tukuwoolin sukkalankaa (tummansininen tyyni ja vaaleanruskea ruura)

Utuna Untu (vaaleanpunainen harmaaloitsu)

Lang Yarns Donegal (tummanharmaa)

p.s. Olen edelleen paatunut laiskuri mallitilkkujen suhteen. Jos jaksan neuloa sellaisen, teen liian pienen, ja unohdan kastella ja pingottaa tilkun. Sitten ihmettelen, miksi tilkun perusteella tehdyt laskutoimitukset neuletiheydestä eivät täsmää itse neuletyössä.

p.p.s. Aloitin jo uuden neuletilkkuprojektin. Siitä on tarkoitus tulla viltti. En tiedä, jaksanko ikinä ommella tilkkuja yhteen. Inhoan saumojen ompelua.

 

Squircle

 

Mielenkiintoisia sukkamalleja on niin paljon, ettei niitä kaikkia ehdi/jaksa toteuttaa. Squircle-sukat ovat yhdet näistä ”aion tehdä” -listallani roikkuneista malleista. Ensin minun piti käydä lankakaupassa täydentämässä puikkovarastojani, sillä kokoelmissani ei ollut kahta 60 cm pyöröpuikkoa fingering-vahvuiselle sukkalangalle. Kantapäätä lukuun ottamatta sukat ovat helpot perussukat. Sukkamalli mahdollistaa villit raitatoteutukset jämälangoista. Itse olin tylsä, ja käytin uusia keriä tasaraitoina.

Squircle-sukissa kantapää tehdään kapeana ja pitkänä ”aina oikein” -osiona. Sen jälkeen poimitaan paljon silmukoita kantalapun reunasta niille kahdelle pyöröpuikolle. Sukkaa periaatteessa jatketaan kuin perussukkaa, mutta kavennukset sukan sivuilla tehdään kahden silmukan kavennuksina niin, että keskimmäinen silmukka jää päällimmäiseksi. Sen lisäksi kantapohjassa levennetään, jotta sukasta tulee istuva. Heti kantalapun jälkeen keskeneräinen sukka näyttää kummallisen isolta ja muodottomalta. Mutta liian isoa sukasta ei tule, sillä kantalapun jälkeen sukanvarsi ikään kuin jatkuu.

Ohje: Squircle-sukat

Puikot: kahdet 60 cm pyöröpuikot 2,25 mm kantalapun jälkeisiin leveisiin kierroksiin. Muutoin sukkapuikot 2,25 mm

Langat:

Louhittaren luolan Väinämöinen (vaaleanruskea nude, noin 50 grammaa)

Sandnes Garnin Sisu (maissinkeltainen, vajaa 30 grammaa)

Iivari

Ostin neulefestareilta Rintalan tilan iivaria. Se on sataprosenttista kainuunharmasta ja villalangaksi yllättävän pehmeää. Päätin haastaa itseni, ja suunnitella langasta puseron itse. Vaikeimmalta tuntui luottaa omiin mallitilkkuihini ja niiden pohjalta tekemiini laskuihin. Tällä kertaa se kannatti. Sillä olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen.

Päätin neuloa etu- ja takakappaleen erikseen. Aloitin takakappaleesta, ja tein siihen jämälankaraitoja. Etukappaleeseen kaipasin rauhallisempaa fiilistä, joten neuloin siihen yksiväristä pintaneuletta (scallop stitch). Käyttämäni pintaneuleen bongasin Laine-lehden (numero 4) Lakeland-ohjeesta. Pintaneule- ja lankavalintani osoittautuivat huonoksi yhdistelmäksi, sillä pintaneuleen viistot lankalenkit oli vaikea nostella paikoilleen, kun langan pörröiset irtosäikeet kinnasivat vastaan.

Etu- ja takakappaleen tein suorakaiteiksi pääntien ja olkapään muotoiluja lukuun ottamatta. Kappaleiden hartiasaumat neuloin yhteen kolmenpuikonpäättelyllä. Hihat tein pyörönä resoreista kainaloon. Sivusaumat ja hihat ompelin yhteen käsin. Viimeisenä tein pääntien resorin. Sen taitoin kaksinkerroin, ja ompelin päättelyreunan nurjalle löysästi poimintareunaan kiinni.

Puikot: resoreihin 3 mm, sileään 3,5 mm ja pintaneuleeseen 4,0 mm

Pohjalanka: Rintalan tilan Iivari (vaalean harmaa, vajaa 300 grammaa)

Raidat:

BC Garn Semilla (vaaleanpunainen, vihertävä)

Hjertegarn Picchu (vaaleansininen)

Lang Yarns Donegal (tummanharmaa)

The Uncommon Thread Everyday Sport (tea smoked, turbillion)

Tukuwool Sock (tummansininen, harmaa)

Utuna Untu (harmaa loitsu)

 

Kuurankukka

Kuurankukka-lapaset ovat olleet todo-listallani jo monta vuotta. Epäkäytännöllisinä hienostelulapasina ne ovat jääneet tähän asti tekemättä.

Ohje: Suvi Simolan suunnittelemat Kuurankukka-lapaset

Puikot: aluslapasiin 3,5 mm sukkapuikot, päällislapasiin 3,0 mm pyöröpuikot ja sukkapuikot

Langat: aluslapasiin Isager Strik Alpaca 2 (noin kerä), päällislapasiin Garnstudio Drops Alpaca (reilu kerä)

Ohjeen aluslapaset oli nopea ja helppo tehdä. Sen sijaan päällyslapaset olivat sen verran haastavat, että ensimmäinen lapanen epäonnistui. En kiinnittänyt langankireyteen huomiota ja lopputulos oli liian löysä. Onneksi päällislapasten tekemisessä oli paljon kiehtovia vaiheita, että jaksoin yrittää vielä epäonnistumisen jälkeen. Näihin lapasiin on saatu mahtumaan pitsiä, palmikkoa ja jopa nyppyjä.

Ensimmäisen käyttökerran jälkeen päätin, että päällislapaset kannattaa harsia varresta aluslapasiin kiinni. Näin viisto ranneosio pysyy paikoillaan.