Thor

Poikani on jo pidempään toivonut jotain uutta neuletta itselleen. Joulukuussa hellyin, ja rupesin neulomaan Thor-puseroa ohjeen mukaan. Projekti tuntui tylsältä, koska peruspuserossa neulottiin lähinnä joustinta. Mutta puseron valmistuttua joudun kuitenkin myöntämään, että tässä puserossa on tiettyä neroutta. Koska pusero on pelkkää joustinta, sen käyttöikä on varsin laaja. Kuusivuotiaan koko sopii mainiosti myös kaksivuotiaan päälle.

Ohje: Thor-pusero Trine Frank Påskesen kirjasta Neuleita kullannupuille.

Koko: Isoin koko (6 v)

Lanka: Du Store Alpakka Sterk (oliivinvihreä, 265 grammaa)

Puikot: 3,5 mm ja helmaan 3,0 mm

Poikkeus: Kokeilin ohjeen neuvomaa silmukoiden poimutusta, ja lopputulos oli mielestäni reikäinen. Siksi päätin soveltaa poimutuksen toisella tapaa. Toteutin etukappaleen silmukoiden poimutukset kiertämällä lankaa kaksi kertaa vastapäivään poimutettavien silmukoiden ympäri. Sen jälkeen neuloin kyseiset silmukat normaalisti.

Happo

Nyt syksyn tultua ja kelien viilennettyä olen kaivannut jalkaani villasukkia. Koomisesti olen kaivellut sukkalaatikosta käyttööni mieheni sukat, vaikka omia sukkia olisi yllin kyllin tarjolla. Koska kyseiset sukat ovat selkeästi monessa suhteessa onnistuneet, päätin tehdä samalla reseptillä uudet. Sain iloa siitä, että sain haastavaa kirjavaa väriä happo (metsänvihreä, harmaa ja kellertävä) vähennettyä ilman, että värisilmää särkee liikaa.

Ja tässä syyt, miksi tykkään tällä tyylillä tehdyistä perussukista:

1. Resori on pitkä ja yksivärinen. Lisäksi päättelyreuna on tehty jopa niin joustavaksi, että se hieman hörhelömäisesti lepattaa. Päättelyreunasta tulee hauska efekti, ja reuna ei pääse kiristämään. Näin sukkia voi käyttää pitkävartisina tai lyhyemmällä varrella resori kaksinkerroin taitettuna.

2. Koko sukan matkalta on joustinneuletta. Silloin sukat istuvat hyvin monen kokoiseen jalkaan. Sukat on tehty kokoon 41, mutta omaan 38-koon jalkaan ne sopivat myös. On enemmän tilaa heilutella varpaita.

3. Jalkaterässä väri vaihtuu. Käytössä osa likatahroista jää huomaamatta. Lapsiperheessä tämä on oleellista.

Kuvassa näkyy myös keskeneräinen Somerset-sukka. Neuloin sitä resoriin asti, ja sitten sovitin. Pintaneule kiristi puettaessa liikaa, ja kuvio katosi. Kun Somerset-sukan neulominen oli tuskaa 2,25 mm -puikoilla ja rouhealla tukuwoolin sukkalangalla, päädyin purkamaan koko työn.

Woven bands

Lokakuussa olin sitä mieltä, että mallitilkku on ajan- ja materiaalinhaaskausta. Ja aloitin puseron yli kolmella sadalla silmukalla ilman kunnollista mallitilkkua eri lankalaadulla kuin ohjeessa. Sain hupini siitä, etten tiennyt tuleeko puserostani itselleni sopiva vai joudunko soveltamaan projektistani jotain muuta. Vartalon tekemiseen kului noin kuukausi. Sen jälkeen työni vaikutti onnettomalta makkarankuorelta. Puseron palmikot vetivät neulosta kasaan. Vasta kastelun jälkeen vaikutti lupaavalta.

Nautin Woven bands -puseron vartalo-osan jokaisesta silmukasta. Työ eteni hitaasti. Mutta jotenkin tämä projekti sopi täydellisesti mielentilaani. Työn viimeisen palmikkorivikierroksen mokasin. Neuloin sen samoin kuin kaikki muutkin palmikot. Ja vasta sen jälkeen luin ohjeesta, että kyseisellä rivillä jokaisen palmikon kohdalla olisi pitänyt kaventaa silmukoita pois. Tietenkin suututti, kun jouduin purkamaan työlään kierroksen, ja neulomaan sen vielä uudestaan. Toinen yllättävä juttu vartalossa oli se, että pääntie muotoiltiin hihasauman kohdalla. V-kaula-aukon kohdalla sai neuloa kaventamatta. Tämän puseron hihojen neulominen oli mälsää ja ikävää. En vain tykkää neuloa hihoja pyörönä, kun loppuosa työstä roikkuu sylissä häiritsemässä. Lisäksi tässä mallissa hihoihin tehtiin olkapään kohdalla muotoilua lyhennetyin kierroksin. Nämä muotoilukierrokset olivat kaikista ikävämpiä. Yhden kierroksen aikana sai pyöröpuikon kaapelilenkkejä säätää moneen otteeseen.

Puserostani tuli lopulta onnistunut, mutta aavistuksen naftimpi kuin etukäteen ajattelin. Työtä aloittaessani puntaroin kahden koon väliltä, ja valitsin isomman. Se osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. Puseroni aavistuksen kutittaa, joten joudun käyttämään sen alla pitkähihaista aluspaitaa, joten suurempi väljyysvara tulee tarpeeseen.

Ohje: Woven bands -puseron on suunnitellut Claudia Eisenkolb. Ohje löytyy Laine-lehden numerosta 12.
Koko: 3
Puikot: 3,5 mm
Lanka: De Rerum Natura Ulysse (340 grammaa, väri: potimarron)

Windgate

Syyskuussa aloitin Windgate-huivin Laineen huivikirjasta. Lopulta sain sen tehtyä kokonaan lankavarastoni langoista. Käytin jämälankoja, lankayhdistelmiä ja niitä ilman suunnitelmaa hankittuja lankalaatuja. Huiviini upposi noin 400 grammaa lankaa.

Jämälankatyöksi Windgate-huivimalli soveltui huonosti. Suurin ongelmakohta oli se, että huivin neulomissuunta oli leveämmästä päästä kapeampaan. Jolloin alussa oli paljon silmukoita. Ja koska alussa tein virheitä ja muutin mieltäni lankavalintojen suhteen, jouduin purkamaan. Kiukutti. Lisäksi huivin vekkiraidat syntyvät patenttisilmukoista. Patenttisilmukoiden lankalenkkien poiminen takaisin puikoille turhautti.

Turhauduin muutenkin ohjeeseen. Siitä puuttui kaavio, ja kirjoitettuna sitä oli raskas seurata. Lisäksi ohje jätti huomiotta ongelmakierrokset, jolloin nurjalle syntyi löysä lankalenkki. Tämä tapahtui silloin, kun kaksi samansuuntaista patenttisilmukkaa ajautuivat kavennusten vuoksi vierekkäin. Alkuun korjailin löysiä lenkkejä seuraavilla kierroksilla. Huivin edetessä tajusin, että ongelmakierroksilla toinen patenttisilmukka kannattaa jäljitellä muilla silmukoilla. Näin soveltaen ongelma katosi.

Keskeneräisenä huivin mittasuhteet näyttivät kummallisilta. Mittailin keskeneräistä työtäni, ja laskin ja tuumailin. Rupesi vaikuttamaan, että huivistani on tulossa liian lyhyt. Harvensin kavennustahtia varmuuden vuoksi. En tiedä, oliko tämä lopulta tarpeellista. Huivin viimeisillä kierroksilla puolestaan tihensin kavennustahtia, kun työ kyllästytti. Todennäköisesti säädin turhaan. Neulos veti keskeneräisenä voimakkaasti kasaan, jolloin vasta viimeistelyssä huivin mitat tulivat esiin.

Northland

Northland-puseron tein lankaa kuluttaakseni. Huitaisin sen kasaan kahdessa viikossa, mutta aika tuntui pitkältä kun projekti tuntui pakkopullalta. Noudatin ohjetta, mutta helman ja kädenteiden resorin päättelyssä laiskottelin. Ohjeen mukaan olisi pitänyt tehdä italialainen päättely (tubular bind off). Vakiintunut suomennos neuletermille puutuu. Tein pyöreäreunaisen päättelyn vain pääntiehen, johon tekniikka soveltuu hyvin. Päättelyreunasta tulee tällä tekniikalla joustava, mutta päättelyreuna vetää myös kasaan. Huonona puolena päättelytekniikassa on se, että se on työläs. Lisäksi se vaatii pitkän langanpään. Joten esimerkiksi helmaan tekniikka soveltuu huonosti, kun pitkällä langanpäällä on ikävä pujotella neulalla silmukoiden läpi. Helmaan siis käytin tavallista päättelyä joustinta neuloen. Kädenteille toista neulalla ja langanpäällä tehtävää joustavaa päättelyä. Tästä syystä kädenteiden resorin reuna lepattaa enemmän, mutta reunan venähtäminen ei kädentiellä samalla lailla haittaa kuin pääntiellä.

Ohje: Northland-pusero PetiteKnit:n julkaisemalla ohjeella
Puikot: 5 mm sileä, 4,5 mm helma- ja kädentienresori, 3,5 mm pääntienresori
Langat: sekalaisia lankakaapin aarteita yhteensä 500 grammaa. Neuloin koko puseron ajan kahta erilaista lankaa yhdessä.
Koko: L
Fiilis: Tästä projektista puuttui haastavuus ja sitä myötä kiinnostavuus.

Sees-sukat

Sees-sukkien toteuttamisessa haastavinta oli lankojen valinta. Lankoja valikoidessa turhauduin lankavarastoni vaihtoehtoihin. Järkeviä vaihtoehtoja ei ollut tarjolla, mutta sen sijaan kirjavia, eläväisiä ja tummia lankavaihtoehtoja riitti. Koska tarvitsin sellaista lankaa, josta pintaneule erottuu, päädyin sovittelemaan yhteen räikeitä värejä. Seesteisemmät ja rauhallisemmat vaihtoehdot puuttuivat.

Ohje: Soveltaen Leeni Hoimelan Sees-sukkien ohjeesta. Ohje löytyy Urban knit -kirjasta. Ohjeesta poiketen neuloin sukat varresta aloittaen. Kantalapun sijoittelussa jouduin ajattelemaan, sillä halusin että pintaneule jatkuu oikein.
Puikot: 2,25 mm
Koko: Käytin ohjeen koon 1 silmukkamääriä.
Langat:
Nurjan merinosukkalankaa (väri: jet)
Walkcollectionin merinosukkalankaa (väri: chartreuse)
Louhittaren luolan väinämöistä (väri: ärjy)
Julie Asselin Nomade (väri: weekend) 

Keidas

Valitsin Keidas-huivin neulottavaksi kesälomamatkaa ajatellen. Malli on helppo, mutta ohuella langalla työ ei lopu heti kesken. Juuri täydellinen projekti, jos haluaa neuloa vähän silloin ja tällöin, ja jättää ajattelun väliin.

Ohje: Meiju K-P suunnittelema Keidas-huivi
Puikot: 3,5 mm
Lanka: The Fibre Co. Meadow, väri: larkspur, menekki: 70 grammaa

Uoma

Uoma-puseron ohje julkaistiin Laine-lehden numerossa 8. Tiesin heti, että haluan toteuttaa mallin. Malli on suunniteltu eläväpintaisia käsinvärjättyjä lankoja ajatellen. Reilu vuosi sitten tilasin tätä mallia ajatellen Kässäkerho pom pomin pfl -sukkalankaa. Kun lanka tuli kotiin, en innostunut. Yksinään väri tuntui vieraalta (ajatellen, että siitä tulisi pusero itselleni). Vaihdoin langoille suunnitelmaa, ja aloitin langoista Separate Ways -puseron raidoittaen toisella langalla. Sinänsä projekti toimi, mutta neulominen ei ollut hauskaa. Projektissa roikkui liikaa lankakeriä, ja päädyin purkamaan aloituksen.

Palasin Uoma-projektiin viime maaliskuussa. Silloin innostuin pienestä kontrastista. Eli siitä, että raidoitin kahta erityyppistä, mutta hyvin saman sävyistä lankaa keskenään. Tein mallitilkun, pingotin, ja laskeskelin. Tavoitteenani oli reilun kokoinen pusero, jossa olisi paljon väljyysvaraa sekä vartalossa että hihoissa. Itse neulominen tuntui jännittävältä ja kiehtovalta suunnilleen siihen asti, kun vartalokappaleet yhdistettiin. Sen jälkeen iski kyllästys. Uutuudenviehätys ja jännitysmomentti hävisi, ja piti vain neuloa. Ja tietenkin pusero eteni hitaasti, kun ohuista langoista oli kyse.

Ohjeesta poiketen neuloin hihat erikseen ranteista kainaloon. Ja lopuksi ompelin hihasaumat. Päädyin tähän ratkaisuun, jotta hihojen neulominen olisi mukavampaa. Halusin ehdottomasti hihoihin samoja raitoja kuin itse puserossa, ja raidoittaminen muun työn roikkuessa tiellä olisi ollut painajaista. Neuloin molemmat hihat täysin identtisiksi (siis silmukalleen). Silti kastelussa huomasin, että ensimmäisestä hihasta tuli löysempi. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että ensimmäisen hihan kohdalla jouduin pohtimaan silmukkamääriä ja hihan pituutta. Mallailin ja mittailin välillä. Tulin siis venytelleeksi hihaa samalla. Toisen hihan kohdalla ei tarvinnut enää miettiä, joten siitä tuli napakampi. Käytännössä hihojen kokoeroa ei huomaa, mutta tiedän vastaisuudessa varoa ilmiötä.

Muutoin olen tyytyväinen Uoma-puseroni lopputulokseen, mutta kaula-aukosta tuli liian väljä. Huomaan kaipaavani tämän puseron kanssa kauluria tai huivia. Muutoin kaula-aukosta pilkistää aluspaita. Jos kaula-aukon väljyys rupeaa ärsyttämään käytössä liikaa, korjaan asian. Poimin i-cord-reunuksesta silmukat, ja neulon joustinta jatkoksi.

Ohje: Leeni Hoimelan suunnittelema Uoma-pusero
Puikot: 3,0 mm koko työhön
Koko: Toteutin koon M, mutta puseroni on sovellettu versio ohjeesta.
Langat:
Aurinkokehrän fingering -villalankaa (väri: savu, menekki: 200 grammaa)
The Fibre Co. Meadow (väri: larkspur, menekki: 90 grammaa)
Fiilis: Huh huh! Tulipahan lopulta tehtyä, mutta projekti oli tylsää puurtamista. Tämä työ oli puikoillani nelisen kuukautta. Kyllästyin tähän projektiin ajat sitten.

P.S Tämä puseron valmistuttua olen potenut neulekriisiä. Minulla ei ole puikoilla juuri nyt mitään isoa projektia. Ja huomaan kaipaavani sellaista.