Half Stripe -huivi

 

Onnistuin pilaamaan neulekokemukseni hyvästä huiviohjeesta ja ihanasta langasta, kun käytin Suvi Simolan suunnittelemaan Half Stripe -huiviin laskeutuvaa käsinvärjättyä merinosilkkilankaa. Ongelmana yhdistelmässä oli se, että merinosilkkilanka menee helposti solmuun. Half Stripe -huivia neulotaan koko ajan kahdella langalla intarsianeuleena. Minulla oli koko ajan langat sotkeutumassa toisiinsa. Tuskalliseksi homma meni huivin puolessa välissä, kun päävärinä käyttämäni lankakerä näytti hupenemisen merkkejä. Koska en halunnut ottaa riskiä näkyvästä värierosta isolla pinnalla, piti valmistautua kerän vaihtoon raidoittamalla käsinvärjättyä lankaa yhden raitaosuuden verran kahdelta kerältä. Raidoittamisen ajan työssä roikkui kaksi solmuun menevää merinosilkkilankakerää ja kontrastivärilanka. Neulominen kävi hermoille.

Raidoittamisen jälkeen päätin, että nyt saa neulekärsimys riittää. Aloitin kavennusosuuden yhden raitaosuuden aikaisemmin kuin ohjeessa. Se oli fiksuutta. Vaikka huivista tuli näin kaksi raitaa pienempi kuin ohjeessa, huivista tuli lähes saman kokoinen kuin ohjeessa. Merinosilkki venyi eri tavoin kuin ohjeen suosittelema villalanka. Kyllästyin huivin neulomiseen loppua kohden. Sen neulominen oli tylsää ja rasittavaa. Lisäksi ärsytti, kun tiesin että olin tehnyt lankavalintani hutiloiden. Huivi roikkui viimeistä raitaa vaille valmiina pitkään.

Lopputulokseltaan huivi on ihanaisen pehmeä ja mukava päällä. Huivi on käytännöllinen malliltaan ja kokoluokaltaan, joten viileämpien kelien tullen uskon että huivi päätyy ahkeraan käyttöön. Huivin värivalintoihin en ole tyytyväinen. Ongelma niissä on, että tilasin verkkokaupasta huivia varten vain päävärin. Kuvittelin, että löydän kontrastiväreiksi kaksi sopivaa huivilankaa lankavarastoistani. Koska kuvitelmani ei pitänyt paikkaansa, jouduin tyytymään vähän sinne päin oleviin yhdistelmiin. Lisäksi toinen kontrastiväreistä on yhdistelty kahdesta eri jämäkerästä. Lopputulos on kummallinen.

Ohje: Suvi Simolan suunnittelema Half Stripe -huivi

Koko: 210 cm * 60 cm (kaksi raitaa pienempi kuin ohjeessa)
Puikot: 4,0 mm pyöröpuikot

Langat:

Pääväri: skein queen selkino (sävy: nettlebed, menekki: reilu vyyhti noin 103 grammaa)

Kontrastivärit:

madelinetosh tosh merino light (sävy: snake, menekki: alle 20 grammaa)

handmaiden fine yarn casbah (sävy: tourmaline, menekki: alle 20 grammaa)

kässäkerho pom pom bfl sock (sävy: tummansininen hiili, menekki: alle 30 grammaa)

Miehen raitasukat

Teki mieli kokeilla miehen sukkien neulomista samalla rakenteella kuin Tiina Kuun suunnittelemissa keväthuuma-sukissa. Aloitin kärjestä. Loin miehen jalkaan sopivan määrän silmukoita. Sijoitin sukan yläpintaan joustinta. Sen takia jouduin sovittelemaan silmukkamäärää niin, että yläpintaan tuli enemmän silmukoita kuin sileänä neulottavaan alapintaan. Raidoitin sukkaa toisella värillä, jotta sukan neulominen olisi mielenkiintoisempaa. Ja hups. Sukat syntyivät suhteellisen nopeasti. Täytyy todeta, että olen erittäin tyytyväinen lopputuloksesta. Sukista tuli jalkaan hyvin istuvat perussukat. Sellaiset kuin oli tarkoitus tehdä.

Puikot: 2,5 mm pyöröpuikot

Langat:

Louhittaren luolan sport-vahvuinen väinämöinen (sävy: käpy, menekki: 75 grammaa)

Tukuwoolin sukkalanka (sävy: tyyni, menekki: 15 grammaa)

Koko: miehelle (noin 42)

Ohje: sovellettu versio Tiina Kuun suunnittelemista keväthuuma-sukista

Tealeaf-neuletakki

Halusin kokeilla, olisiko verkkokurssin avulla kiva neuloa jokin isompi neuletyö. Craftsyn verkkokursseista (jotka ovat nykyisin siirtyneet bluprint-sivuston alle) ainoa järkevä vaihtoehto oli Bristol Ivyn suunnittelema yhteisneulonta Tealeaf-neuletakille. Päätin kokeilla sitä. Tilasin sitä varten kuusi vyyhtiä cumbria-lankaa. Langan tiesin turvalliseksi vaihtoehdoksi, sillä olen käyttänyt kyseistä lankaa pipossa, johon olen ollut kaikin puolin tyytyväinen. Lanka on kutittamatonta ja se on miellyttävää neulottavaa. Ainoastaan langanväriä jouduin jännittämään. En jaksanut mennä lankakauppaan asti, vaan päätin värisävyn riskillä verkkokaupan ja ravelryn kuvien perusteella. Laiskuus tällä kertaa kannatti. Sain täydellistä viininpunaista, jonka sävyistä vaatekappaletta minulla ei vielä entuudestaan ole. Kevään hyvissä valaistusolosuhteissa tumma väri ei ollut ongelma. Syksyllä neuloessa olisin todennäköisesti ollut toista mieltä.

 

Projektia varten piti neuloa kaksi mallitilkkua neuletiheyden tarkistamiseksi. Ja minä jopa jaksoin neuloa ne. Sileän osuuden mallitilkun sai hyödynnettyä taskuun, kun neuletiheys vastasi ohjeen neuletiheyttä. Vain pitsiosuuden mallitilkku oli ”ylimääräistä” neulottavaa, mutta sen tekeminen kannatti. Tein mallitilkun pitsissä alkuun virheitä, mutta en enää itse työssä. Olin jo harjoitellut pitsikaaviota mallitilkussa. Voitto!

Itse työ oli suoraviivaista neulottavaa varsinkin sen jälkeen kun olin katsonut ohjeeseen liittyvät kurssivideot ja lueskellut hyvin laadittua ja testattua ohjetta. Tein projektin täsmälleen ohjeen mukaan. Yllätyksekseni nautin eniten tylsimmästä osuudesta eli sileän osuuden neulomisesta helman ja kainaloiden välissä. Sen neulominen on rentouttavaa, eikä tarvinnut ajatella mitään. Vasta viimeisillä kierroksilla ennen kainaloa jouduin laskemaan kierroksia, sillä en uskaltanut neuloa villatakista yhtään ohjeen ilmoittamia mittoja pitemmäksi. Minulla oli vain 50 grammaa ylimääräistä lankaa, ja pelkäsin että lanka loppuu kesken. Luotin pituuden arvioimisessa enemmän kerrosten laskemiseen kuin keskeneräisen neuleen mittaamiseen. Puikoilla työn todellista venyvyyttä oli vaikea arvioida.
 

Langan riittävyyttä jouduin jännittämään lähes koko työn. Varsinkin olkapääosuuden jälkeen näytti pahasti siltä, että lanka ei välttämättä riitä. Neuloin kaulus- ja sivureunaosuuden varmuuden vuoksi ennen hihoja. Minulla oli varasuunnitelmana tehdä hihoihin värikkäitä raitoja, jos lanka loppuu kesken. Lopulta työ vaati täsmälleen ohjeen ilmoittaman määrän lankaa. Pitkien kierrosten jälkeen normaalia lyhyemmät ja varsin tiukat hihat kuluttivat lankaa olemattoman vähän.

Koko projektin ikävin osuus oli taskujen ompelu. Siihen meinasi mennä hermot. Niiden ompeluun tarvittiin useampi yritys, purkamista ja kerrosten laskemista. Lopulta päädyin siihen lopputulokseen, että taskut saa siisteimmin paikoilleen kun ompelee alareunan ensimmäisenä. Sivureunoissa joutui kahta eri neuletiheyttä sovittelemaan keskenään, joten kerrosten määrät eivät täsmänneet. Puh! Taskujen ompelu oli kamalaa. Ja samalla piti kokoajan tarkistella, etteivät ompeleiden pistot näy ikävästi etuosan pitsissä. Hermoja raastavan ompelun jälkeen nautin siitä, että pääsin päättelemään työstä langanpäitä. Se oli mukavaa.

Suurin hyöty verkkokurssista oli se, että tuli kokeiltua ohjetta johon muutoin en olisi todennäköisesti koskenut. Alkuun vierastin reikäistä pitsiä, pohdin taskujen järkevyyttä ja neulemallin suurta väljyyttä. Nyt valmiina tykkään kokonaisuudesta. Tätä rentoa neuletta voi käyttää lämpötilan puolesta sekä kesällä että talvella.

Ohje: Bristol Ivyn suunnittelema Tealeaf-neuletakki

Puikot:

4,5 mm pyöröpuikot sileään osuuteen

3,75 mm pyöropuikot resoriin

3,5 mm pyöröpuikot pitsiin + kaksi sukkapuikkoa olkapään pitsiosuuteen

Lanka: the fibre co. cumbria (sävy: viininpunainen appleby castle, menekki: 550 grammaa)

Koko: 2

Keväthuuma

Kuudentena parina vuoden 2019 sukkalaatikko -haasteeseen tein keväthuuma-sukat. Etukäteen ajattelin, että sukat ovat helppo ja nopea projekti. Sukkia neuloessa osoittautui, että nämä sukat olivat astetta haastavammat. En oppinut sukan sivuilla menevää palmikkokuviota ulkoa, joten kokoajan piti olla ohjeen kaaviokuvio käden ulottuvilla. Kaavioiden vilkuilu kävi rasittavaksi, kun poikani heitteli äidin ohjelappusia huvikseen lattialle.

Keväthuuma-sukkia neuloessa opin aivan uuden kantapäämallin, jonka voi tehdä varpaista varteen neulottaviin sukkiin. Siinä neulottiin kantalappu kantapään alle. Käännös tehtiin lyhennetyin kierroksin shadow wraps -tekniikkaa käyttäen. Käännöksen jälkeen kantalapun reunasta poimittiin silmukoita ja jatkettiin pyörönä varteen. Ylimääräiset silmukat kavenneltiin kantakiilan reunoissa vartta neuloessa. Kiilan sivuun tehtiin koristeeksi palmikkokuvio. Aion käyttää tätä kantapäämallia ilman palmikoita jatkossakin. Opin näissä sukissa myös uuden joustavan tavan päätellä silmukat neulan avulla. Pidin siitä. Ensimmäisellä kerralla oikean langankireyden asteen kanssa oli hakemista, mutta kannatti säätää siistin lopputuloksen takia.

Koko sukat olivat projektina opettavaiset. Lisäksi pidän näiden sukkien lopputuloksesta. Ne istuvat jalkaan täydellisesti ja ovat kauniit palmikkoineen. Suosittelen keväthuuma-sukkamallia kaikille kokeilunhaluisille sukanneulojille.

Ohje: Tiina Kuun suunnittelemat keväthuuma-sukat

Lanka: louhittaren luolan sport-vahvuinen väinämöinen (sävy: toffee, menekki: 83 grammaa)

Puikot: 2,5 mm 80 cm pyöröpuikko + apupuikko palmikoihin

Koko: 38