Eripariset

Tammikuussa neuloin lankaa kuluttaakseni paksut perussukat. Käytin koko ajan kahta fingering-paksuista sukkalankaa yhdessä. Toisena lankana käytin Vuonue Wilhelmi -sukkalankaa luonnonmustana, ja toista lankaa vaihdoin tasavälein. Tein sukista tarkoituksella hieman eripariset lähinnä itseäni viihdyttääkseni.

Näiden sukkien valmistumisen jälkeen katselin jotakin neulevideota instagrammissa (todennäköisesti Anna Johannan teehetki), jossa keskusteltiin Wilhelmi-sukkalangasta. Wilhelmissä vahvikkeena on tencel. No, videosta viisastuin sen verran, että Wilhelmi saattaa olla yhtä huonosti kulutusta kestävä kuin kaikki muutkin luonnonmukaiset muovittomat sukkalangat. Nyyh! Jos tämän olisin tiennyt, olisin käyttänyt Wilhelmiä vain sukan varteen. Onneksi nämä sukat olivat nopea väliprojekti.

Aurinko

 

Viime vuonna tilasin Isagerin Merilin -lankaa Suvi Simolan Aurinko-puseroa ajatellen. Samalla tilauksella ostin Kässäkerho pom pomin bfl-sukkalankaa värissä karpalo. Kun langat saapuivat, huomasin ostaneeni kahta hyvin saman sävyistä lankaa. Testasin lankojen yhdistelmää mallitilkulla, ja se vaikutti kauniilta ja kiinnostavalta. Koska en osannut päättää, pysynkö alkuperäisessä suunnitelmassa vai intoudunko lankayhdistelmästä, langat jäivät varastoon pohdintaan.

Tammikuun lopussa päätin, että lankojen varastointi saa loppua. Aloitin kesäisen Aurinko-puseron alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Neuloin puseron reilussa kuukaudessa. Se oli suoraviivaista, helppoa ja rentouttavaa neulottavaa. Ainoa, mistä hämmennyn puseroa tehdessä, oli se, että kaula-aukko yhdistettiin vasta kainalosilmukoiden erottelun jälkeen. Näin V-kirjaimen muotoisesta kaula-aukosta tuli matala, ja nurjia silmukoita joutui neulomaan enemmän kuin etukäteen ajattelin.

Ennen puseron kastelua epäröin helman pituutta. Neuloin sen ohjeen mukaiseen pituuteen kierrosmääriä laskien. Sovitettaessa pusero vaikutti napapaidalta. Päätin luottaa ohjeeseen, ja viimeistelin puseroni kastelemalla. Se kannatti. Puseron koko muuttui huomattavasti. Sekä pituutta että leveyttä tuli reilusti lisää. Aurinko-puseroni valmistui lumituiskujen keskelle, joten sopivaa kuvaussäätä piti odotella. Tykkään lopputuloksesta. Näin kasteltuna helman ja hihojen mitta on käytännöllinen. Ja tuntuma päällä on ihanan kevyt. Mutta selkeästi vierastan avaraa kaula-aukkoa, koska kaipaan sen kanssa kaulahuivin.

Malli: Suvi Simolan suunnittelema Aurinko-pusero
Koko: M
Lanka: Isager Merilin (väri: 31 viininpunainen, menekki: 250 grammaa)
Puikot: 3,5 mm sileä osuus ja 3,25 mm resoreihin

Mustaa ja mustaa

Viime vuodet olen elänyt mustaa värikautta, jolloin olen hankkinut paljon mustaa lankaa eri laaduissa. Tähän liittyen tilasin parisen vuotta sitten puserollisen mustaa The Fibre companyn Lore-lankaa. Ajatuksena oli tehdä siitä kirjoneulepusero. Kun tilaus tuli kotiin, musta paljastui sävytetyksi. Langassa on mustan lisäksi sinivihreää haituvaa, joka tekee siitä selkeästi kylmän sävyn. Näin ollen langalle ei löytynyt sopivaa kaveria varastostani. Pelkän mustan puseron neulominen ei innostanut, joten hankalaksi osoittautunut lanka jäi odottamaan.

Viime syksynä yritin ryhdistäytyä, ja aloitin Lore-langasta Veera Välimäen Framework-villatakin. Muuten projekti vaikutti kaikin puolin lupaavalta, mutta parin päivän neulomisen jälkeen tajusin, että saan itseni kipeäksi. Sain käteni ja hartiani jumiin, joten päädyin purkamaan koko projektin. Ja lanka jäi edelleen kummittelemaan varastooni. 

Tänä keväänä herra Putin on pitänyt huolen siitä, että mielialani on pysynyt synkkänä lisääntyvästä valonmäärästä huolimatta. Tämä on saanut minut vakuuttumaan siitä, että nyt on oikea hetki neuloa mustaa. Tilasin ison määrän mustaa lankaa raidallista Hutton-neuletakkia varten. Kesken sen neulomisen, rupesin epäilemään projektin mielekkyyttä. Kun projekti epäilytti, jätin Hutton-villatakin odottamaan, ja etsiskelin jotain helpompaa projektia.

Palasin pyörittelemään mustaa Lore-lankaa. Päätin neuloa siitä Brandelhow-villapaidan ohjeen mukaan. Motivaationi tähän tuli siitä, että halusin saada lankavarastoani pienemmäksi. Ja aloittamisen jälkeen tämä projekti eteni vauhdilla siitäkin huolimatta, että pidin taukoja. Ja taukojen pitäminen oli tämän projektin vaikein osuus, sillä neuleintoa olisi ollut enemmän kuin kroppa olisi kestänyt. Selkeästi nämä rouheat lankalaadut ovat itselleni ongelmallisia, kun itselläni on taipumusta ylilyönteihin neulomisen määrässä.

Malli: Natasja Hornbyn suunnittelema Brandelhow-villapaita
Koko: 2
Puikot: 3,5 mm olkapääpalat ja resorit, muutoin 4,0 mm
Lanka: The Fibre company Lore (väri: 40 bold, menekki: 430 grammaa)
Poikkeukset ohjeeseen: Pääntietä varten poimin enemmän silmukoita, ja kavensin ohjeen silmukkaluvuille pääntien ensimmäisellä kierroksella. Sain näin poimintareunasta siistimmän. Hihoissa jouduin kaventamaan tiheämmällä tahdilla, jotta hihan pituudesta tuli sopivampi. Silti hihoista tuli ylipitkät.

Ennen kastelua pusero näytti lupaavalta, mutta kastelussa pusero venähti ja istuvuus kärsi. Puseron kaulus roikkui suunnilleen olkapäillä, jolloin hartiapalat valuivat liian alas tehden ryhdittömän vaikutelman. Ensimmäisen epäonnistuneen kuvausreissun jälkeen tajusin, että pusero tarvitsee korjausta. Pujottelin kaulukseen pari kierrosta kumilankanauhaa pitämään kaulusta kurissa. Kuminauhan takia kaulus aaltoilee yläreunasta, mutta puseron istuvuus parantui huomattavasti.

Tykkään väljäksi venähtäneestä puserostani. Se on mukava päällä. Ylipitkistä hihoista saa lisää lämpöä herkästi paleleville käsilleni. Uskon, että pusero pääsee yhdeksi vaatekaappini luottoneuleista. Ja olen erittäin tyytyväinen siitä, että sain elämäni ensimmäisen yksivärisen mustan neulepuseron valmiiksi. Tuntuu eräänlaiselta meriitiltä. Ja myönnetään, musta on ajoittain tympeä väri neuloa.