Aloitin bambupyöröpuikoilla. Työn kasvaessa niistä katosi luisto. Ja luiston puuttuessa puikkojen kärjet muuttuivat pistäviksi. Tietenkin sain käteni kipeiksi. Jouduin ostoksille. Hankin metalliset Addit. Sain luistoa, keveyttä, tylpemmät kärjet ja joustavan kaapelin. Neulominen oli taas kivaa ja huoletonta.
Tuskastuttavin vaihe työssä oli hihojen paikan arvioiminen.
Mallitilkkuun ja ohjeen silmukkamääriin perustuvat laskelmani olivat pielessä.
Olin neulonut mallitilkun löysemmällä käsialalla kuin työn, enkä ollut
huomioinut palmikoiden aiheuttamaa kutistumaa. Pujottelin hihasilmukat
apulangoille liian aikaisin. Sovittamaan päästessäni totesin, ettei työ mahdu
päälle. Ja tämän virheen tein kolme tai neljä kertaa. Alituinen purkaminen
turhautti. Tuntui, etten edennyt yhtään vaikka silmukkamäärät kasvoivat.
Muutoin työ edistyi tasaisen hitaasti. Työ oli varsin
aivotonta neulottavaa. Se söi paljon lankaa. Jouduin kyselemään lisäkeriä.
Sain neljä. Ne pelastivat. Lopulta helma jäi vain kuusi senttiä lyhemmäksi kuin
ohjeessa. Ohjeesta poiketen tein resorit tunturineuloksena, ja lisäsin hihojen
resoreihin ohjeen palmikkoa. Tykkään lopputuloksesta.
P.S. Kesällä fiksumpi neuloisi villatakin osissa tai tekisi muuta kuin villatakkia.
Lanka: Schachenmayrin Extra Merino, vähän vajaa 14 kerää eli noin 700 grammaa
Koko: 38