Kalevalapeitto (toinen yritys)

Kalevalapeitto on kummitellut mielessäni sen julkaisusta asti. Viime vuonna päätin aloittaa projektin lankavarastoni langoista. Päädyin nopeasti kriisiin lankavalintojen vaikeuden takia. Monet langoistani osoittautuivat ikäviksi virkata (liian rouheita, hahtuvaisia tai liukkaita). Lisäksi paloihin rupesi syntymään suuria kokoeroja, joita vaihteleva lankalaatu korosti. Alkuinnon jälkeen projekti unohtui aktiivisten töiden pinosta. Tänä vuonna palasin siihen vain todetakseni, että aloitan projektin uudestaan yhtenäisellä lankalaadulla. Olen saanut vasta viisi palaa aikaiseksi, mutta uusintayrityksenikin on uhkaavasti jäämässä ikuisuusprojektiksi. Palat vaativat paljon keskittymistä ja ohjeen seuraamista. Sinänsä tykkään tällaisesta projektista, jossa jokainen pala on erilainen, mutta lapsiperhearkeen projekti sopii huonosti.

Jämälankatöitä

Kun tänä kesänä helle on tehnyt elämästä ja myös neulomisesta tukalaa, olen tehnyt pieniä jämälankatöitä. Neuloin kahdet parit jämälankasukkia miehelleni. Neuloin molemmat sukat varpaista varteen käyttäen soveltaen Tiina Kuun silmitön talvi -sukkaohjetta. Erityisen tyytyväinen olen siihen, miten yhdistelin erityyppisiä lankoja. Kulutusosissa käytin sport-vahvuisia sukkalankoja, mutta resorissa hyödynsin myös muita pesukoneen kestäviä lankoja ja lankayhdistelmiä. Nämä sukat olivat varsin työläät, sillä neulomisen lisäksi jouduin myös purkamaan, kun värisilmää rupesi särkemään. Toisen sukkaparin myötä jouduin nöyrtymään, ja tilaamaan lisää lankaa. Joten näiden sukkien myötä lankavarastoni vain kasvoi.

Kesän ratoksi olen myös virkannut Paistinkääntäjä-patalapun. Tätä patalappumallia olen toteuttanut useaan kertaan, koska se on erityisen kätevä jämätyö. Ensinnäkin pienimmätkin lankapätkät saa kulutettua viimeiseen metriin. Toiseksi tässä jämälankatyössä ei tarvitse päätellä. Langanpäät vain solmitaan, ja jätetään patalapun keskelle antamaan paksuutta.

Onnenkuplia

Olen lapsuudestani asti pitänyt nyppyjä neuleissa mauttomina ja rumina. Nyt viime vuosina nyppyjä sisältäviä neuleohjeita on julkaistu runsaasti. Olen ilmeisesti katsellut riittävästi näitä uusia neulemalleja, kun sain päähäni ajatuksen, että minun pitää antaa nypyille mahdollisuus. Päätin neuloa Onnenkuplia-tuubihuivin, jonka koko idea perustuu siihen että neuleeseen virkataan säännöllisesti nyppyjä.

Huivi oli muutoin superhelppo, mutta nyppyjen toteuttaminen osoittautui vaikeammaksi kuin oletin. Ohje sisälsi vain sanallisen kuvauksen, ja kaipasin sen rinnalle kovasti ohjevideota väärinymmärrysten välttämiseksi. Päädyin etsiskelemään Youtube-ohjevideoita. Meiju K-P:n virkkausnyppy -ohjeesta sain apua virkkausotteen kanssa. Kässäpuodin nyppyneulos ilman reikiä -ohjeesta sain apua löysien silmukoiden korjailuun. Andrea Mowryn half duoble bobble -ohje oli myös hyödyllinen.

Ohje: Marika Salmisen suunnittelema Onnenkuplia-tuubihuivi (Taito joulun neulelehti 2).
Lanka: Nurja merinosukkalanka (väri: peridootti, menekki: 97 grammaa)
Koko: Toteutin aikuisen koon.
Puikot: 3,5 mm 60 cm pyöröpuikko, 3,0 mm pyöröpuikko resoreihin ja virkkuukoukku nyppyihin
Fiilis: No, myönnän… Nypyillä on oma paikkansa.