Ihastuin Piitu
Nykoppin Kerroksia-kirjassa olevaan puseromalliin nimeltään Louhos.
Mallissa ideana on neuloa ruutukuvioinen pusero hihasta hihaan yhtenä
kappaleena varjoneuletekniikalla. Projektia varten piti tilata Pirtin
kehräämöltä villasilkkilankaa. Koska Pirtin kehräämön
verkkokauppa lisää jokaiseen pakettiin toimitusmaksun, piti lankaa
tilata reilusti etteivät postikulut nouse kohtuuttomiksi. Tilasin
villasilkkilankojen lisäksi toiset paitalangat ja yksittäisiä
keriä ihan vain kokeeksi. Yhteensä 1,7 kg. Tämä ei riittänyt
tähän projektiin. Tarvitsin mustan villasilkkilangan kaveriksi
merinoa. Loogisesti päättelin, että mustan kanssa sopii harmaa.
Tilasin harmaata merinoa kymmenen kerää Snurresta. Yhteensä 250
grammaa. Kun villasilkki ja merino saapuivat, jouduin toteamaan
etteivät langat sovi samaan projektiin. Mustaksi kuvittelemani
villasilkkilanka osoittautui tummanruskeaksi, jossa on vaaleita
silkkihaituvia. Jouduin tilaamaan lisää merinoa. Tällä kertaa
ruskeaa. Sitä tilasin Titityyn synttärialennuksista yhteensä 400
grammaa. Ottaen huomioon, että tähän työhön lopulta kului vain
500 grammaa lankaa, lankavarastoni laajeni tämän projektin myötä.
Sain
lankaostoksistani hyvän tekosyyn päivittää lankavarastoni tiedot
Ravelryyn. Punnitsin jokaisen omistamani lankakerän. Ja tarkistin,
että luku täsmää Ravelryn tietojen kanssa. Aika usein totesin,
että lankaa oli kadonnut johonkin epämääräiseen tilkkukokeiluun.
Mutta nyt tiedän, että Ravelryn lankavarastoni on ajan tasalla.
Jess!! Siitä viisastuin, että minulla on lankaa yhteensä vain
reilu kuusi kiloa. Tilanne on paljon maltillisempi kuin osasin
odottaa. Voin antaa itselleni edelleen luvan ostaa lisää lankaa.
Lankojen valinta ja ostaminen on usein neuleprojektissa yksi
kivoimmista asioista.
Kun olin saanut
langat valittua Louhos-projektiini, jouduin mallitilkun neulomisen
jälkeen toteamaan että neuletiheyteni on eri kuin ohjeessa. Tämä
johtuu siitä, että merinolankani on ohuempaa kuin ohjeen. Päätin
kuitenkin aloittaa väljän puseron ohjeen silmukkamäärällä, ja
leventää vain enemmän. Kyseisestä syystä tein hihoista kokopitkät puolipitkien sijaan. Hiha olisi puolipitkänä ollut
luultavasti liian kireä.
Kainalon kohdalla
jouduin aivojumppaamaan. Ohje sanoi ylimalkaisesti, että luo
molempiin reunoihin silmukat ja jatka mallineuletta. Päädyin luomaan
silmukat väliaikaisella aloituksella. Ajattelin, että en halua
saumaa, vaan silmukoin lopuksi reunat yhteen. Pätkä kainaloista
kaulukseen oli rasittavaa neulottavaa. Silmukoita oli liikaa
puikolla. Minulla oli käytössä 80 cm -pyöröpuikko. Kokeilin myös
neuloa kahdella 80 cm -pyöröpuikolla. Se oli vielä rasittavampaa,
joten päädyin nopeasti takaisin yhden puikon taktiikkaan.
Kauluksen kohdalla
silmukat jaettiin kahteen osaan. Toisen puolen silmukat jäivät
lepäämään apulangalle. Ja vain yhtä puolta neulottiin
kerrallaan. Vaikka silmukkamäärä oli tässä vaiheessa
inhimillinen, oli neulominen edelleen rasittavaa. Se johtui siitä,
että työ oli epämääräisen muotoinen. Langat menivät usein
solmuun lepäämässä olevan kaitaleen kanssa. Se roikkui ikävästi
tiellä. Lisäksi tässä vaiheessa työn neulominen oli puuduttavan
tylsää. Mallineuleeseen oli kerennyt mukavasti kyllästyä. Ja
työssä neulottiin vain suoraa.
Kauluksen jälkeen
työtä jatkettiin yhtenä kappaleena. Levennysten sijaan toisella
puolella kavennettiin. Toisen puolen neulominen oli siinä mielessä
paljon helpompaa ja rennompaa, kun silmukkamääriä ei tarvinnut
enää arpoa. Sain vain neuloa työn toisen puoliskon peilikuvaksi.
Neulontaosion jälkeen työn kokoa ja onnistumista sai vielä
jännittää. Sovittaessa työ ei näyttänyt puserolta. Apulangalla
olevat saumasilmukat käpristivät työn reunat rullalle.
Viimeistelyssä olin
erittäin tyytyväinen siihen, että olin päätynyt väliaikaiseen
aloitukseen. Työn silmukoitavat saumat olivat lopulta helpompia
viimeistellä kuin hihasaumat, jotka jouduin ompelemaan. Kauluksen ja
helman viimeistelin ainaoikein-reunuksella. Sen neuloin tasona. Ja
lopuksi ompelin kerrostenvaihtokohdan yhteen.
Yksi työn
tuskaisemmista vaiheista oli lankojen päättely. Siihen olisin
kovasti kaivannut lisää valoa. Työn tummista langoista ei tahtonut
erottaa silmukoita. Työn tummia lankoja tuskailin jo neuloessa.
Niistä ei erottanut kunnolla oikeaa ja nurjaa toisistaan. Lisäksi
varjoneulemallikerrassa kuvio toteutetaan nurjalla. Nurjalla puolella
kuviota ei erottanut. Jouduin jatkuvasti laskemaan, jotta mallikerta
tuli neulottua oikein. Täytyy myöntää, ettei tämä ollut
pimenevään syksyyn kovin viisas projekti.
Työn
lopputuloksesta tykkään valtavasti. Villasilkkilanka tekee
puserosta ryhdikkään. Merino tuo pehmeyttä ja laskeutuvuutta.
Pusero on mukavan väljä ja erittäin lämmin. Tykkään puseron
tummista ailahtelevista väreistä. Puseron kaulus toimii suorana
sekä kaksinkerroin käännettynä. Kuvien ottamisen jälkeen olen
käyttänyt puseroa ahkerasti. Huomasin puseron sivuilla jo
ensimmäiset nyppyjen merkit.
Ohje: Piitu Nykoppin
suunnittelema Louhos-pusero Kerroksia-kirjasta
Langat:
Pirtin kehräämön
villasilkki (luonnonmusta, 300 grammaa)
The Uncommon Thread
Everyday Sport (ruskea attic room, 200 grammaa)
Puikko: 3,5 mm
pyöröpuikko, väliaikaisessa aloituksessa tarvitsin avuksi
virkkuukoukkua
Koko: sovellettu
