Vauhdissa mukana ja iloinen leipuri

Jaana Vehkasalon Palalappuja a’ la Carte -kirja on ollut minulla kirjastosta lainassa niin usein, että päätin ostaa sen omaksi. Harmikseni en enää onnistunut löytämään kahdeksan vuotta sitten julkaistua kirjaa uutena. Sen sijaan löysin hyvän käytetyn yksilön, ja olin tyytyväinen. Ensimmäiseksi virkkasin kirjasta mallin vauhdissa mukana. Omasta patalapusta tein kaksipuoleisen. Jätin kirjovirkkauksen langanjuoksut nurjalle, jotta toinen lankayhdistelmä ei paista vuorossa olevan välistä. Lopuksi virkkasin patalapun puolikkaat yhteen kiinteillä silmukoilla, ja tein ripustuslenkin. Tästä patalappusesta tuli todella paksu. Niin kuin hyvän patalapun kuuluu olla.

 

Toisena työnä patalappukirjasta virkkasin mallin iloinen leipuri. Jätin omasta työstäni ripustuslenkin tekemättä. Viimeisellä kierroksella tajusin, että viimeisen ja ensimmäisen tähdensakaran väliin jäi rako. Päädyin purkamaan, ja vähensin toiseksi viimeiseltä kierrokselta kaksi kiinteää silmukkaa. Näin sain sakarat tasaiseen riviin. Käytin työni normaalissa neljänkymmenen asteen pesukoneohjelmassa pyörimässä. Toivoin, että tämä työ olisi vähän tiivistynyt siellä. Lappunen vain pehmeni koneessa. Koko ei muuttunut ollenkaan. Käytännössä tämä työ on enemmän pannunalunen kuin patalappu. Patalapuksi tämä tähti on liian pieni ja harva. Patalapun tästä voisi saada ompelemalla sen toiseen taustaympyrään kiinni. Mutta tällä hetkellä mietin myös, että tämän tähden voisin ommella myös istuinaluseen, laukkuun, pussukkaan, villatakkiin, vilttiin, tyynyyn tai seinävaatteeseen. 

 

 

Autioituu rannan talot

Sovelsin Tiina Kuun suunnittelemien Autioituu rannan talot -mallin pohjalta raitasukat. Kantapään kohdalla olin ongelmissa. En halunnut vaihtaa lankaa samassa kohtaa, jossa tehtiin levennyksiä. Siirsin langanvaihtokohdan sukan sisäsyrjään. Se kostautui kantapään käännöksessä siten, että raita on toisella puolella kantapäätä yhden kierroksen pidempi kuin toisella puolella. Epäsymmetrian olisi välttänyt sillä, että olisi suunnitellut raidoituksen niin, ettei lankaa olisi tarvinnut vaihtaa kantapään kohdalla.

Snippet, unity ja somerset

Ostin Laineen 52 x villasukat -kirjan heti sen ilmestyttyä. Huhtikuun alussa aloitin sieltä Helen Stewartin suunnittelemat Snippet-sukat. Neuloin ensimmäistä sukkaa kantapään ohi, kun huomasin että jotain on pielessä. Sovittelin sukkaa, ja ihmettelin että tuleepa iso. Sitten hoksasin, että olin neulonut 2,75 mm puikoilla. Ohje suositteli 2,25 mm puikkoja. Eipä siinä auttanut muuta kuin purkaa koko sukka. Suututti niin, että jätin mallin toistaiseksi toteuttamatta.

Seuraavan kerran palasin Laineen kirjan pariin vasta kesäkuussa. Silloin päätin neuloa sieltä Niina Tanskasen suunnittelemat Unity-sukat. Niissä neulottiin loogisia palmikkoja tukuwoolin sukkalangasta 2,75 mm puikoilla. Ohje oli mainio. Ainoa, mikä häiritsi oli tukuwool. Se, kun on rouheaa. Sukkia neuloessa sain siitä kädet kipeäksi. Piti rajoittaa omaa neulomista. Neuloin hitaasti pätkittäin.

Heinäkuussa päätin neuloa Laineen kirjasta kolmannet sukat. Aloitin Marion Em Knitsin suunnittelemat Somerset-sukat. Niissä neulotaan lehtikuviota tukuwool-sukkalangasta 2,25 mm puikoilla. Puikkokoko yhdistettynä lankavalintaan tuntui kidutukselta. Kädet kipeytyivät. Hermostuin tähän malliin nopeasti. Purin aloitukseni virolaiseen palmikkoon asti. Päätin jättää ohjeen kaavion rauhaan ja soveltaa yksinkertaisemmat sukat. Tein nostetuilla silmukoilla pintaneuletta. Käytin alkuperäisen lankavalintani lisäksi varastostani toista jämälankaa kaverina. Sain hitaasti neuloen hyvin istuvat sukat aikaiseksi. Prosessi oli tuskaa alusta loppuun. Tuntui, että näitä sukkia neuloessa enemmän purin kuin neuloin.