Syyskuussa aloitin Windgate-huivin Laineen huivikirjasta. Lopulta sain sen tehtyä kokonaan lankavarastoni langoista. Käytin jämälankoja, lankayhdistelmiä ja niitä ilman suunnitelmaa hankittuja lankalaatuja. Huiviini upposi noin 400 grammaa lankaa.
Jämälankatyöksi Windgate-huivimalli soveltui huonosti. Suurin ongelmakohta oli se, että huivin neulomissuunta oli leveämmästä päästä kapeampaan. Jolloin alussa oli paljon silmukoita. Ja koska alussa tein virheitä ja muutin mieltäni lankavalintojen suhteen, jouduin purkamaan. Kiukutti. Lisäksi huivin vekkiraidat syntyvät patenttisilmukoista. Patenttisilmukoiden lankalenkkien poiminen takaisin puikoille turhautti.
Turhauduin muutenkin ohjeeseen. Siitä puuttui kaavio, ja kirjoitettuna sitä oli raskas seurata. Lisäksi ohje jätti huomiotta ongelmakierrokset, jolloin nurjalle syntyi löysä lankalenkki. Tämä tapahtui silloin, kun kaksi samansuuntaista patenttisilmukkaa ajautuivat kavennusten vuoksi vierekkäin. Alkuun korjailin löysiä lenkkejä seuraavilla kierroksilla. Huivin edetessä tajusin, että ongelmakierroksilla toinen patenttisilmukka kannattaa jäljitellä muilla silmukoilla. Näin soveltaen ongelma katosi.
Keskeneräisenä huivin mittasuhteet näyttivät kummallisilta. Mittailin keskeneräistä työtäni, ja laskin ja tuumailin. Rupesi vaikuttamaan, että huivistani on tulossa liian lyhyt. Harvensin kavennustahtia varmuuden vuoksi. En tiedä, oliko tämä lopulta tarpeellista. Huivin viimeisillä kierroksilla puolestaan tihensin kavennustahtia, kun työ kyllästytti. Todennäköisesti säädin turhaan. Neulos veti keskeneräisenä voimakkaasti kasaan, jolloin vasta viimeistelyssä huivin mitat tulivat esiin.
