Neulebingo

Viime vuoden pidin monen muun neulojan tapaan neulebingoa. Sain siihen monta merkintää, mutta en yhtään bingoa. Sinänsä järkevästi tavoittelin vuonna 2020 sitä, että lankavarastoni ei olisi saanut kasvaa. No… En huomioinut koronaa. Lääkitsin hurjaa koronastressiäni lankaostoksilla. Joten vuoden aikana lankavarastoni kasvoi reilusta kuudesta kilosta lähes kolmentoista kiloon. Hupsis.

Koska lankavarastoni pursuilee, pidän tänä vuonna lankabingoa. Lankabingoni tavoitteena on kannustaa itseäni käyttämään omia lankojani pois uuden ostamisen sijaan. Saan bingooni merkinnän, kun käytän työssäni varastolankojani. Siis niitä, jotka omistin jo vuoden alussa. Merkinnät sijoitan arpomalla paikoilleen.

Alkuun yritin ylläpitää lankabingoani 25 laatikon avulla. Fyysinen laatikkoratkaisu toimi vain niin kauan, kunnes ostin lisää lankaa. Kun itsekidutustöiden jälkeen palkitsin itseni kolmella paitalankasetillä, laatikot päätyivät kaaoksen. Pengoin ja mylläsin laatikot, kun etsin sopivia yhdistelmiä. Lopulta jouduin hyväksymään sen tosiasian, että ainoa toimiva tapa pysyä kärryllä lankavarastoni tilanteesta, on pitää Ravelry-kirjanpito ajantasalla.

Hallava

Toisena joululomaprojektina aloitin hallava-neuletakin, johon ohje löytyy taidon joululehdestä 2019. Olin haaveillut tämän neuletakin tekemisestä sen julkaisusta lähtien, mutta en ollut aikaisemmin raaskinut sijoittaa ohjeen suosittelemiin lankoihin. Ne ovat kalliita. Joululoman kunniaksi päätin hemmotella itseäni, ja ostin louhittaren luolan terhenetär -lankaa värissä rusko. Kuvittelin, että täsmälleen ohjetta noudattaen mikään ei voi mennä pieleen ja neulominen on kivaa. Käytännössä neulominen oli stressaavaa, koska molemmat lapsistani kävivät hermoille. Välillä tuntui, etten saanut neuloa yhtään riviä rauhassa. Neljävuotias kiukutteli ja rähisi turhista asioista. Yksivuotias ryhtyi kaikkiin kiellettyihin puuhiin heti, kun yritin keskittyä.

Koska käytin käsinvärjättyä lankaa, työtä piti raidoittaa kahdelta kerältä. Takakappaleen kohdalla otin tietoisen riskin ja neuloin sen yhdeltä kerältä. Molemmissa etukappaleissa otin varman päälle ja raidoitin heti olkapäämuotoilujen jälkeen. Molemmat käyttämäni kerät näyttivät kerällä petollisen samanlaisilta, mutta neuloessa kerien väriero tuli näkyviin. Etukappaleista tuli koko matkan raidalliset, ja taakse muodostui selvä väriero kainaloiden kohdalle. Jatkoin raidoittamista koko helman ja resorin ajan. Jo neuloessa harmittelin taakse syntynyttä värieroa ja yritin lohdutella itseäni sillä että osaan tarvittaessa jälkikäteen korjata asian. Se olisi vaatinut takakappaleen purkamista, uudelleen neulomista kahdelta kerältä ja silmukoimista takaisin helmaan. Kun sain työn hihoja vaille valmiiksi, olin lopullisen kyllästynyt tähän työhön. Sitä oli niin tylsää ja rasittavaa tehdä, etten enää jaksanut säätää värieron kanssa. Sen sijaan neuloin hihat, jotta pääsin eroon tästä projektista.

Hallava-neuletakin neuloin muutoin ohjeen mukaan, mutta helman putkireunuspäättelyssä poikkesin ohjeesta. Ohje käski päätellä helman ja pääntienresorin samaan aikaan, jolloin työssä olisi ollut jäätävä määrä silmukoita yhtä aikaa puikoilla. Päätin säästää hermojani ja tein helman putkireunuspäättelyn ennen pääntienresorin neulomista. Silloin minulle jäi helmasta odottamaan vain kolme putkireunuksen silmukkaa, ja pääntienresorin neulominen oli paljon miellyttävämpää. Ohje oli selkeästi kirjoitettu neulojalle, jolla on kätevä silmukkakaapeli silmukoiden lepuuttamista varten. Minulla ei ollut. Mutta heti tämän työn jälkeen ostin The Knitting Barberin -silmukkakaapelit. 

Kouhei

Joululoman ratoksi aloitin kaksi neuletakkia, joiden piti olla rentoa neulottavaa. Toisin kävi. Molemmat projektit osoittautuivat tuskaisiksi. Joten koko joululoman, tammikuun ja helmikuun neuleaika oli enemmän tai vähemmän itsekidutusta. Pidin myös taukoja, mutta päivinä, jolloin ”lomailin” neulomisesta, olin entistä kiukkuisempi.

Ensimmäiseksi aloitin kouhei-neuletakin. Etukäteen epäilin, että mustalla langalla neulominen vuoden pimeimpänä aikana voi olla virhe. Mutta käytännössä se ei ollut ongelma. Sen sijaan tuskaiseksi työn teki paksut puikot ja raskas lankayhdistelmä. Kädet kipeytyivät. Silmukoita oli liikaa yhtä aikaa puikoilla. Puikot eivät luistaneet. Kainalokohdan jälkeen, jossa takakappale ja etukappaleet eroteltiin, työ muuttui epäkäytännölliseksi. Piti samalla raidoittaa kahden käsinvärjätyn vyyhdin värieroa pois ja lepäämässä olevat silmukat häiritsivät neulomista. Lisäksi työtä vaikeutti perheen yksivuotias. Äidin lankojen vetäminen ja silmukoiden pudottaminen puikoilta oli suurta hupia.

Malli: Whitney Haywardin suunnittelma kouhei-neuletakki.
Puikot: 6 mm
Koko: S
Langat:
Sandnes Garn Smart (koko työssä, väri: musta, menekki: 367 grammaa)
Nurja merino sock (vartalossa ja hihoissa, väri: jet, menekki: 130 grammaa)
Schachenmayr Regia Premium Silk (helman resorissa, väri: musta, menekki: 40 grammaa)
Muokkaukset: Hihansuihin tein putkireunuksen (i-cord). Helman resoreihin neuloin rikottua joustinneuletta.