Nihkeä nahka

Olen haaveillut nahkapussin tekemisestä pidempään. Lähes vuosi sitten ostin siihen tarkoitukseen kirpputorilta nahkahousut, mutta projekti jäi sillä kertaa siihen. Vasta muutamia päiviä sitten sain itseni housujen kimppuun. Leikkasin saumat ja muut hankalasti hyödynnettävät osat pois. Jäljelle jääneet palat olivat rypyssä. Uhmasin silityskieltoa. Silitin miedolla lämmöllä märän rätin läpi nurjaa puolta. Nahka muuttui nihkeän kosteaksi. Kosteana siitä lähti väriä. Onneksi palat muotoutuivat siinä määrin, että siivutus onnistui. Siivutus sujui näppärästi tilkkutöiden leikkuuvälineillä. Varsinkin pitkä läpinäkyvä viivain oli suuri apu neliskanttisten kappaleiden leikkaamiseen. Nahka kuivui hitaasti. Piti odotella seuraavaan päivään.

Nahan ompelu osoittautui kinkkiseksi. Epätoivoa tuotti se, ettei nihkeä materiaali kulkenut paininjalan alla. Sain rumaa tikkiä. Lueskelin haikeana teflon-, luisto- tai rullapaininjaloista. Vanhaan koneeseen yhteensopivien lisäpaininjalkojen löytäminen osoittautui epätoivoiseksi. Luin myös paininjalkaan liimattavasta teflonteipistä. Kokeilin optimistisesti normaalia teippiä. Se ei auttanut. Jossain vinkattiin silkkipaperin välissä ompelusta. Se toimi, mutta työläännyin silkkipaperin repimiseen. Ompelupisteeni hautautui nöyhtään. Lopulta päädyin ompelemaan nahkaa aluskankaan päälle leivinpaperin avulla. Leivinpaperin sai helpommin revittyä ompeleen alta ilman tarpeetonta silppua. Ylimääräinen kerros vaikeutti kuitenkin näkemistä. 

Kaitaleista kootut nahkakappaleeni käytin Hipun laukkuohjeella tehtyyn pussiin. Alkuun pussista meinasi tulla kiero ja muodoton. Sain huikean parannuksen purkamalla ja kohdistamalla kulmat tarkemmin. Kriittisissä kohdissa pitää olla tarkka.

Metsänpeikon yöpaita

Mitä opin? Silitysrauta jätetään vain vakaalle alustalle. Tönäisin kiikkerää silityslautaa, ja kuumana ollut rauta putosi. Onneksi vain silitysrauta kärsi. Kunniakkaasti palvelleen raudan muoviset kiinnitysosat murtuivat.

Mitä olin tekemässä? Ompelin. Jatkaakseni oli käytävä ostoksilla. Valitsin lähikaupan vakuuttavimman höyryraudan. Siinä on kaksi selkeästi parempaa ominaisuutta kuin hajonneessa. Ensiksi sen vesisäiliöön mahtuu enemmän vettä (neljä desiä). Innokkaana höyryttäjänä vettä kuluu paljon. Toiseksi silitys-ompelu –vuorotteluun on kätevää, että raudassa on automaattinen sammutustila. Voin viettää pidemmän hetken ompelukoneella, ilman että tarvitsee käydä välillä sammuttamassa rautaa. 

Mitä ompelin? Väljää yöpaitaa. Siitä tuli metsänpeikkohenkinen. Pohjakangas on vanhasta harmaasta muodottomasta miesten t-paidasta. Se kävi noin vuosi sitten väripyykissä. Tulos oli ankea armeijanvihreä pienillä sinisillä pilkuilla. Värjäytymätön ompelulanka nousi korostetusti esiin. Kyllästyin katselemaan rumaa paitaa, ja omin sen. Käytännössä leikkasin vanhasta t-paidasta saumat pois, ja ompelin jäljelle jääneet palat takaisin t-paidaksi. 

Lisäsin t-paitaan kierrätetyistä jämätilkuista väriläiskiä. Tikkasin ne kiinni reunoista ja vaihtelevasti keskeltä. Hihan, helman ja kaula-aukon käänteisiin käytin joustavaa overlock-ommelta. Kaula-aukon kanttaus venähti. Osa joustavan kankaan ompelunikseistä on vielä oppimatta. Sentään älysin vaihtaa koneeseen tylppäkärkisemmän trikookankaille tarkoitetun ompelukoneneulan.

Ajan patinaa

Löysin yli kymmenen vuotta vanhoja jämälankoja koneneulontakurssin villapaitaprojektista. Toivoin, että niitä olisi pieneen villatakkiin. Katsoin mittoja vuoden ikäisten ohjeista. Mitat vaihtelivat, joten luotin fiilikseen.

Aloitin helmasta yhtenäisenä kappaleena. Nappilistojen ja etukappaleen väliin jätin nurjan silmukan valesaumaksi. Sivuilla jatkoin resorin neulosta kainaloihin asti. Pyrin raidoituksessa satunnaisuuden vaikutelmaan. Valmistauduin siihen, jos langat loppuvat kesken ja joudun turvautumaan suunnitelmaan B: epäsymmetriseen ja riemunkirjavaan. 

Kainaloiden kohdalla jatkoin työtä kolmessa osassa. Olkasaumat liitin yhteen neuloen. Ennen olkasaumaa olin tehdyt sekä etu- että takakappaleessa yhden lyhennetyn kierroksen olkasaumaan viistoa muotoa antamaan.

Hihat neuloin olkapäästä resoriin. Poimin silmukat hihareunoista. Olin vaikeuksissa kainaloiden kohdalla, ja purin ja testasin useampaan kertaan ennen kuin olin tarpeeksi tyytyväinen. Sen jälkeen hihat oli helppo neuloa loppuun pyörönä.

Työssä oli paljon pääteltävää. Olin jättänyt langanvaihtokohdan tarkoituksella nappipuolelle. Pystyin hyödyntämään langanpäitä nappien kiinnitykseen. Silti saumat, resorit ja nappilistat ovat täynnä piilotettuja langanpäitä. Jätin päätellyistä langanpäistä noin sentin venymisvaran. Se näyttää rumalta nurjalla, mutta ehkäisee langanpäiden näkymistä oikealla puolella.

Malli: rakenteeseen otettu mallia Marjakimara-jakusta, Ulla 02/08

Lanka: Novita Florica, vajaa kaksi kerää keltaista, reilu kerä vihreää

Puikot: 2,5 mm

Napit: otettu talteen jostain vanhasta vaatteesta. Huomasin vasta ommellessa, että kaksi ylintä nappia ovat eri sarjaa kuin alimmat. Ero on minimaalinen.

Bavarian

Bongasin Sattumasopan blogista ohjeen bavarian-virkkauksesta. Tekniikka soveltui täydellisesti keittiörätin tekoon pieneksi kutistuneista jämäkeristä. Heiluttelin virkkuukoukkua suurpiirteisesti. En välittänyt niistä kolmesta huolimattomuusvirheestä, jotka huomasin vasta seuraavalla kierroksella. Kehitin epätäydellisyyden sietokykyäni.