Onteloneule on periaatteessa nerokasta. Tekniikalla saa aikaiseksi paksua kaksipuoleista kirjoneulosta. Ensimmäisessä onteloneuleprojektissani tekeminen oli hidasta, enkä osannut kiristää. Työn edetessä neulontatyyli parani, mutta käsialasta tuli silti paljon normaalia löysempää. Lopputulos oli jättiläislapanen. Kokeilin pelastaa työtä pesemällä, mutta suurin osa käytetyistä jämälangoista oli huopumatonta. Tälle epäonnistuneelle harjoittelukappaleelle en tee paria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti