Kalevalapeitto on kummitellut mielessäni sen julkaisusta asti. Viime vuonna päätin aloittaa projektin lankavarastoni langoista. Päädyin nopeasti kriisiin lankavalintojen vaikeuden takia. Monet langoistani osoittautuivat ikäviksi virkata (liian rouheita, hahtuvaisia tai liukkaita). Lisäksi paloihin rupesi syntymään suuria kokoeroja, joita vaihteleva lankalaatu korosti. Alkuinnon jälkeen projekti unohtui aktiivisten töiden pinosta. Tänä vuonna palasin siihen vain todetakseni, että aloitan projektin uudestaan yhtenäisellä lankalaadulla. Olen saanut vasta viisi palaa aikaiseksi, mutta uusintayrityksenikin on uhkaavasti jäämässä ikuisuusprojektiksi. Palat vaativat paljon keskittymistä ja ohjeen seuraamista. Sinänsä tykkään tällaisesta projektista, jossa jokainen pala on erilainen, mutta lapsiperhearkeen projekti sopii huonosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti