Uoma

Uoma-puseron ohje julkaistiin Laine-lehden numerossa 8. Tiesin heti, että haluan toteuttaa mallin. Malli on suunniteltu eläväpintaisia käsinvärjättyjä lankoja ajatellen. Reilu vuosi sitten tilasin tätä mallia ajatellen Kässäkerho pom pomin pfl -sukkalankaa. Kun lanka tuli kotiin, en innostunut. Yksinään väri tuntui vieraalta (ajatellen, että siitä tulisi pusero itselleni). Vaihdoin langoille suunnitelmaa, ja aloitin langoista Separate Ways -puseron raidoittaen toisella langalla. Sinänsä projekti toimi, mutta neulominen ei ollut hauskaa. Projektissa roikkui liikaa lankakeriä, ja päädyin purkamaan aloituksen.

Palasin Uoma-projektiin viime maaliskuussa. Silloin innostuin pienestä kontrastista. Eli siitä, että raidoitin kahta erityyppistä, mutta hyvin saman sävyistä lankaa keskenään. Tein mallitilkun, pingotin, ja laskeskelin. Tavoitteenani oli reilun kokoinen pusero, jossa olisi paljon väljyysvaraa sekä vartalossa että hihoissa. Itse neulominen tuntui jännittävältä ja kiehtovalta suunnilleen siihen asti, kun vartalokappaleet yhdistettiin. Sen jälkeen iski kyllästys. Uutuudenviehätys ja jännitysmomentti hävisi, ja piti vain neuloa. Ja tietenkin pusero eteni hitaasti, kun ohuista langoista oli kyse.

Ohjeesta poiketen neuloin hihat erikseen ranteista kainaloon. Ja lopuksi ompelin hihasaumat. Päädyin tähän ratkaisuun, jotta hihojen neulominen olisi mukavampaa. Halusin ehdottomasti hihoihin samoja raitoja kuin itse puserossa, ja raidoittaminen muun työn roikkuessa tiellä olisi ollut painajaista. Neuloin molemmat hihat täysin identtisiksi (siis silmukalleen). Silti kastelussa huomasin, että ensimmäisestä hihasta tuli löysempi. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että ensimmäisen hihan kohdalla jouduin pohtimaan silmukkamääriä ja hihan pituutta. Mallailin ja mittailin välillä. Tulin siis venytelleeksi hihaa samalla. Toisen hihan kohdalla ei tarvinnut enää miettiä, joten siitä tuli napakampi. Käytännössä hihojen kokoeroa ei huomaa, mutta tiedän vastaisuudessa varoa ilmiötä.

Muutoin olen tyytyväinen Uoma-puseroni lopputulokseen, mutta kaula-aukosta tuli liian väljä. Huomaan kaipaavani tämän puseron kanssa kauluria tai huivia. Muutoin kaula-aukosta pilkistää aluspaita. Jos kaula-aukon väljyys rupeaa ärsyttämään käytössä liikaa, korjaan asian. Poimin i-cord-reunuksesta silmukat, ja neulon joustinta jatkoksi.

Ohje: Leeni Hoimelan suunnittelema Uoma-pusero
Puikot: 3,0 mm koko työhön
Koko: Toteutin koon M, mutta puseroni on sovellettu versio ohjeesta.
Langat:
Aurinkokehrän fingering -villalankaa (väri: savu, menekki: 200 grammaa)
The Fibre Co. Meadow (väri: larkspur, menekki: 90 grammaa)
Fiilis: Huh huh! Tulipahan lopulta tehtyä, mutta projekti oli tylsää puurtamista. Tämä työ oli puikoillani nelisen kuukautta. Kyllästyin tähän projektiin ajat sitten.

P.S Tämä puseron valmistuttua olen potenut neulekriisiä. Minulla ei ole puikoilla juuri nyt mitään isoa projektia. Ja huomaan kaipaavani sellaista.