Pikakolmioiden taikaa

Törmäsin pikakolmioihin Neulanhaltija-blogissa. Koska laatikoissani lojuu liikaa epämääräisiä jämäpaloja, innostuin tilkkukokeiluun. Neliöitä leikatessa huomasin kaipaavani kangasleikkuria, pitkää viivainta ja leikkuualustaa. Saksilla leikkaaminen on niin epätarkkaa ja hidasta. Miksi kaikki sakset ovat pidemmän päälle epäergonomisia? Jopa kangassakset.

Nautin tilkkujen ompelusta ja silittämisestä. Se oli sopivan järjestelmällistä puuhaa. Ilahduin huomatessani, että osa kolmioiden kärjistä osui kohdalleen epätarkkuudestani huolimatta. Sen sijaan tikkauksien miettiminen tuotti päänvaivaa. Lopulta käytin normipaininjalkaa ja laajoja kaaria. Tikkaus sai pinnan näyttämään paljon ryhdikkäämmältä. Tykkään. Työn ompelin pussiksi kömpelösti. Saumat pönköttävät, nurkat eivät edes käänny kunnolla puhumattakaan vetoketjusta. Taustakangas olisi pitänyt leikata vähintään yhtä isoksi kuin päällinen. Olin nerokkaasti leikannut taustafleecen pienemmäksi, jottei tule paksuja saumoja. Tämän takia jouduin ompelemaan reunan tilkkujen kannalta väärästä kohdasta. Ehkä ensi kerralla paremmin.